Ammatiksi elokuvasäveltäminen ja thereminin soitto?
Onnistuu, kun näkemystä ja osaamista löytyy.
Kepa Lehtinen (s. 1971) on elokuvasäveltäjä, jonka musiikkia voi kuulla elokuvien ohella tv-sarjoissa ja mainoksissa. Viime vuosina Lehtinen on kunnostautunut myös thereminin soittajana ja julkaissut neljä soololevyä, joissa theremin on keskeisessä asemassa. Viimeisin albumi, Face Plant, ilmestyi maaliskuussa 2021. Myös äänisuunnittelu ja -leikkaaminen kuuluvat Lehtisen osaamisaloihin. Niitä hän on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun [nyk. Aalto-yliopisto] elokuvataiteen laitoksella.
Lehtisen muusikonura alkoi lapsena pianotunneilla ja Cantores Minores -kuorossa. Myös kiinnostus elokuvien äänimaailmaan syntyi jo varhain.
– Meillä oli kotistudio jo ihan pienenä. Soitettiin ala-asteikäisinä kaikenlaista möykkämusaa ja tehtiin 4-raitaäänityksiä oikein tosi pieteetilläkin. Siitä se sitten alkoi luontevasti, kun kiinnostuin elokuvasta muutenkin, Lehtinen kertoo.
Lehtinen pohjusti opintojaan kansanopiston elokuvalinjalla, minkä jälkeen hän pääsi Taideteolliseen korkeakouluun. Äänisuunnittelua opiskellessa virisi kiinnostus myös elokuvamusiikkia kohtaan.
– Siinä Taideteollisen elokuvapuolella tavallaan huomasin elokuvamusiikin hienouden. Kuitenkin elokuvakokemuksesta tai elokuvan aiheuttamasta emootiosta musiikin osuus on 80 %. Se oli jännä maailma.
Leijonakuninkaan viitoittamalla tiellä
Lehtistä inspiroi elokuvasäveltämisen pariin ”perus-Hollywood-homma”, ja ainakin yhdellä elokuvalla oli orastavan uran kannalta erityinen merkitys.
– Leijonakuningas oli sellainen, kuten varmaan aika monelle. Sellainen silmiä avaava elokuva, Hans Zimmer ja Elton John parhaimmillaan.
Ensimmäiset työnsä elokuvasävellyksen saralla Lehtinen teki oman koulun opiskelijatuotantoihin. Siitä toiminta muuttui vähitellen ammattimaiseksi.
– Ensimmäiset pro-tuotannot, joihin olen tehnyt musaa, ovat olleet mainoksia. Esko Ahon vaalimainos…
Sittemmin Lehtinen on säveltänyt musiikin muun muassa elokuviin Kuudes kerta, Kohta 18 ja Likainen pommi sekä tv-sarjaan Kimmo. Omaa suosikkityötä tiedusteltaessa Lehtinen kertoo olevansa erityisen tyytyväinen Likainen pommi -elokuvan musiikkiin.
– Likaisen pommin musiikki on kyllä pähee. Siihen onnistuin saamaan musiikkiin sellaista hullutta, jota koko pläjäyksessäkin on.
Myös mainosmusiikkia on syntynyt runsaasti. Sen sijaan alkuperäinen opintoala eli äänisuunnittelu on jäänyt vähemmälle.
– Äänisuunnittelua en kauheasti tee nykyään, kyllä toi musa on tällä hetkellä se homma.
Sävellykset syntyvät soitellen
Lehtinen työskentelee kotonaan itähelsinkiläisessä omakotitalossa. Hänen sävellysmetodinsa on ”kokeilla kaikenlaista”.
– Yllättävät asiat voivat toimia, joten on välillä vaikeaa kauheasti suunnitella. Enemmän hyvät ideat tulevat vähän tiedostamattakin. Sanoisin, että kyllä se siten menee, että kokeilen monenmoista ja katson, miten se toimii, Lehtinen määrittelee.
Sävellykset syntyvät joko olohuoneen flyygelin ääressä tai jommassakummassa talon kahdesta studiosta, aina kosketinsoitinta soittaen.
– Mä sävellän pianolla. Kyllä meitsin päivät ovat tällä hetkellä sellaisia, että koko päivä tulee soitettua. Soittelen, mitä mieleen tulee. Ja jos tulee jotain hyvän kuuloista ja joku idea jää hampaankoloon, lähden kehittelemään sitä, Lehtinen kertoo.
– Teen yhtä biisiä kerrallaan. En ole todellakaan mikään pikasäveltäjä, vaan soitan monta päivää peräkkäin jotain samaa idistä. Lopulta voi olla, että siitä, mistä lähdettiin, ei ole mitään jäljellä… Mutta siten se prosessi menee, pianoa ja kiippareita soittaessa sävellän.
Pianon tai kosketinsoitinten ohella Lehtinen käyttää sävellystyössä hyödykseen tekniikan suomia mahdollisuuksia.
– Mulla on kotona yläkerrassa kotistudio, jossa käytössä on Cubase, ja alhaalla kunnon studio, jossa Nuendo. Aika paljon teen softainstrumenteilla, softasamplereilla ja softasyntsilla, mutta on mulla koko ajan käytössä myös pari analogisyntsaa.
Äänitöitä laidasta laitaan
Lehtisen mainitsema alakerran oikea studio on yhtä kuin Helsingin ääniraita Oy, jota Lehtinen pyörittää yhdessä äänisuunnittelija Pasi Penin kanssa. Eniten Helsingin ääniraitaa ovat viime vuosina työllistäneet radiomainokset, mutta studiossa tehdään ääntä ja musiikkia myös muun muassa elokuviin ja tv-mainoksiin, ja siellä onnistuvat esimerkiksi elokuvateatterimiksaukset.
– Pasi Peni on mun kaveri elokuvataiteen laitokselta ja yksi tämän hetken halutuimpia elokuvaäänisuunnittelijoita. Hän tekee näitä… sanotaan isoimpia tv-sarjoja ja -juttuja. Hänen kanssaan tässä kahdestaan ollaan.
Studio on omistajiensa itse rakentama. Lisäksi apuna rakennusvaiheessa oli Genelec, jolta saatiin piirustuksia tarkkaamon akustisen suunnittelun tueksi.
– Meillä on 5.1-studio, kaiuttimet on upotettu seiniin ja tarkkaamo kelluu. Akustiikka on suunniteltu sen mukaan, että siellä ei ole seisovia aaltoja. Tämä on live-end, dead-end, eli kaiku jää miksaajan taakse ja korviin tulee mahdollisimman paljon suoraa signaalia. Takaseinässä on yli metri pelkkää villaa, bassoansa, Lehtinen selostaa.
– Tästä tuli kerralla hyvä tästä kuuntelusta.
Theremin osana omaa soundia
– Ensimmäisenä olen nähnyt, kun Jimmy Page soittaa thereminiä Led Zeppelinin live-elokuvassa. Kyllä mä silloin mietin, että mikä juttu tämä on, jäi kiinnostus hommaa kohtaan. Ja sitten – niin kuin varmaan tosi monella – tuli Clara Rockmore, legendaarinen thereministi. Hänen soittoaan olen kuunnellut ja vähän häkeltynyt siitä, että on tällainen yksinkertainen syntetisaattori, joka on niin ilmaisuvoimainen ja hyvällä tavalla outo soitin.
Joulupukki toi Lehtiselle oman thereminin kymmenisen vuotta sitten. Soittimen haasteet kävivät selviksi heti alkuvaiheessa.
– Totesin, ettei tästä helpolla lähde semmoinen Clara Rockmoren soundi… Vireessä soittaminen on hullun vaikeaa. Mutta sitten pikkuhiljaa treenasin, harjoittelin oikeaa sormitusmetodia. Ja sitten vähän tsägällä soitin johonkin omaan biisiin.
Kohta 18 -elokuvan musiikki oli ensimmäinen varsinainen teos, jossa Lehtinen käytti thereminiä. Soitin jäi saman tien osaksi hänen ominaissoundiaan.
– Rupesin käyttämään thereminiä pianon kanssa vähän niin kuin sello ja piano- tai alttoviulu ja piano -ajatuksella. Ja silloin lopputulos on jotain ihan muuta kuin sello ja piano tai alttoviulu ja piano. Sellainen erikoinen, Lehtinen kuvailee.
Lehtisen viimeisimmällä Face Plant -sooloalbumilla thereminin ja pianon seurana on kontrabasso, jota soittaa Ari Lehtinen.
Soolotuotanto kiinnostaa kuulijoita
Lehtisen ensimmäinen soololevy ilmestyi 2018 ja oli hänen mukaansa vielä ”sellaista hakemista”. Suurin rooli oli analogisyntikoilla, ja theremin oli lähinnä soolosoitin. Lukuun ottamatta yhtä kappaletta.
– Siinä oli sellainen raita kuin ”Kontula”, joka oli erilaista soundia. Siinä thereminin rooli oli enemmänkin semmoinen värittävä, kuten sellon rooli piano-sello-duossa. Sitä ihmiset yhtäkkiä halusivat jopa kuunnella, ja siitä mä tavallaan keksin tuon nykyisen soolosoundin, Lehtinen kertoo.
Ensilevynsä jälkeen Lehtinen on julkaissut kolme minialbumia jokseenkin samalla instrumentaatiolla.
– Thereminin rooli on vähän maalaava ja taustalla mutta tekee soundista sellaista meitsin soundia.
Soololevyistä ja ahkerasta treenaamisesta huolimatta Lehtinen ei havittele theremin-solistin uraa.
– Ei siitä mitään haittaa olisi, jos kehittyisin hirveästi. Yritän pitää tämän sellaisella tasolla, että pystyn soittamaan helposti omiin tarpeisiini. Miksikään theremin-sessiomuusikoksi en aio ruveta.
Theremin liittyy kiinteästi myös Lehtisen tulevaisuuden musiikillisiin haaveisiin ja tavoitteisiin.
– Kyllä mä aion heti, kun vaan kerkeän, alkaa tehdä uutta soololevyä varmaan aika lailla samoilla soittimilla, Lehtinen kertoo.
– Olen vähän yllättynyt siitä, että maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat kuunnella mun musaa. Se tuntuu ihan tosi hyvältä.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
