Oli projekti mikä tahansa, elokuvallisen musiikin säveltäjä ja tuottaja Emilia Takayama haluaa aina ensin löytää musiikin sydämen. Jos muuta tunnetta ei löydy, musiikin on vähintään heilutettava päätä – sillä groovekin on tunne.
Useampi vuosi sitten Emilia Takayama havahtui laatiessaan verkkosivuilleen päivitystä. Hän oli jo pitkään työskennellyt muusikkona ja soittanut vuosien saatossa lukuisissa kokoonpanoissa kuten Chisun bändissä, Hevisauruksessa ja Aiyekooto & Afrobeat Internationalissa.
Takayaman uran varrelta löytyy laaja soittokokemus erilaisissa yhtyeissä. Aivan uransa alussa hän haaveili rock’n’roll-pianistin roolista, mutta soittajaura veikin enemmän pop-pianistin ja -kiipparistin rooliin.
Joissain vaiheessa Takayama kirjoitti omalle sivustolleen näin: ”Olen aina tykännyt soittaa pianoa.”
Jokin tekstissä särähti.
– Mietin, että tämä ei ole korrekti lause, vaan oikeasti haluan sanoa: ”Olen aina tykännyt tehdä musiikkia.” Keikkailu ja soittaminen oli antoisaa, mutta ymmärsin, että oma musiikki ei ollut päässyt mielestä esiin. Toki olen aina tykännyt säveltämisestä, mutta nyt vasta tajusin, että olen oikeasti säveltäjä enkä muusikko.
Tämä pohdinta oli osa matkaa, jonka myötä Takayama päätti siirtyä muusikosta säveltäjäksi, erityisesti elokuvallisen musiikin tekijäksi. Säveltämiseen keskittyminen on kannattanut:
Takayama on tehnyt musiikkia erilaisiin audiovisuaalisiin teoksiin, tilataideteoksiin, installaatioihin, nykysirkukseen sekä artisteille ja tuottajille.
Yhteistyön tuloksia on kuultu ja kuullaan esimerkiksi lontoolaisen tuottaja-muusikko Joshua Jamesin tulevalla soolo-EP:llä, Habitare-messuilla, Saarni Sirkuksen esityksissä, Otava Projectin Seitsemän veljestä -nykysirkusteoksessa, Dubain maailmannäyttelyssä…
Takayamalta ilmestyi alkuvuodesta 2024 ep, joka sisältää niin kutsuttua sync-musiikkia traileri-, elokuva- ja tv-käyttöön. Takayama on tällä hetkellä sync-rosterissa, jonka kautta hänellä on monenlaisia projekteja vireillä.
Haastattelun aikaan hän työsti myös 20204 julkaistua Unsaid-sooloalbumiaan.
– Sync-ep:ssä ja soololevyssä on toki samoja, eeppisiä ja orgaanisia elementtejä ja suurten tunteiden ilotulitusta: omaa tyyliäni ja sydäntäni. Mutta sync-ep on kontrolloidumpaa ja tuotetumpaa. Soololevyllä voin toteuttaa rajattomammin itseäni.
Onnistunut supereeppisyys naurattaa
Takayaman musiikillinen tyyli yhdistelee isoja ja eeppisiä musiikkimaisemia esimerkiksi kansanmusiikkivaikutteisiin. Musiikissa soivat vahvat ja emotionaaliset melodiat ja harmoniat. Väliin sekoittuu sekä elektronisia että orgaanisia äänimaisemia.
Kaiken takana on ainesosa, joka on Takayaman mukaan aina löydyttävä, oli kyse mistä tahansa kappaleesta.
– Tunne on kaikista tärkein. Elokuvassa ja tv:ssä musiikki tietenkin luo ison osan tunteesta. Omien kappaleiden kohdalla mietin tarinoita, jotka koskettavat, tai sitten näen säveltäessä maisemia, värejä ja kertomuksia, Takayama kuvailee.
– Aina voi tehdä hyvää musiikkia itsessään, mutta se ei välttämättä tavoita sydäntä. Jos ei muuta, niin musiikin pitää heiluttaa päätä. Groovekin on tunne.
Takayama kertoo, että hänelle tunne on myös fyysinen asia. Kun palaset loksahtavat sävellyksessä, tunne läikähtää koko kehossa. Omasta tunnereaktiosta tietää, että sävellyksessä ollaan oikeilla jäljillä. Reaktiot voivat joskus olla yllättäviäkin.
– Usein jos teen supereeppistä sävellystä, onnistuneen lopputuloksen tietää siitä, että itseäni alkaa naurattaa, kun juttu kuulostaa niin makealta.
Inspiraatio syntyy Takayamalla hänen omien sanojensa mukaan ”musiikillisen universumin syvyyksistä”. Hän kertoo usein heräävänsä aamuyöstä melodia päässä. Hän hiipii työhuoneeseensa ja soittaa melodian talteen sanelimelle.
Takayaman luomisinstrumentti numero yksi on akustinen piano sen orgaanisuuden vuoksi. Kappaleen tunteen Takayama löytää nimenomaan pianolla. Yleensä pääteema tai -harmonia muodostuu ensin, ja tämän jälkeen syntyy intro. Tästä eteenpäin kappale vie usein itse itsensä eteenpäin, eikä tekijä aina välttämättä tiedä mihin lopulta päätyy.
Pianosta koneen ääreen
Kun ensimmäinen melodiapätkä ja harmoniat ovat valmiina, Takayama siirtyy työprosessissa koneen ääreen.
– Luonnoksenkin teen silti koneelle usein pianolla. Sitten alan rakentaa instrumentaatiota ja äänimaailmaa. Ja vaikka teenkin paljon koneella, äänitän prosessin aikana mukaan myös orgaanisia elementtejä. Jopa elektronisissa jutuissa samplaan akustisia instrumentteja ja teen niistä elektronisen kuuloisia.
Raidasta ja käyttötarkoituksesta riippuen Takayama pyytää kohdassa mukaan myös muita muusikoita. Heidän joukkoonsa kuuluvat monissa Takayaman projekteissa esimerkiksi kampaliiraa ja huilua soittava multi-instrumentalisti Jakob ”Jake” Frankenhaeuser sekä kitaristi-basisti Ossi Saarikko, joka on Takayaman tuttu jo opiskeluajoilta. Sara Hirvonen puolestaan laulaa myös tulevalla sooloalbumilla sen ainoan laulukappaleen. Tärkeä muusikko on myös viulisti Christopher Öhman, joka soittaa molemmilla Takayaman sooloalbumilta jo julkaistulla singlellä, levyn muiden kappaleiden ohessa.
Äänityksessä ja tuotannossa Takayama työskentelee Pro Toolsilla. Työhuoneelta löytyy Kawain flyygeli ja 100-vuotias Grotrian-Steinwegin pystypiano, sekä muita soittimia, kuten haitari ja viulu.
Elektroniset äänet syntyvät ohjelmistoilla, kuten Spitfirella, 8dio:lla, Tina Guo Cellolla, Hybridillä ja Ferrumilla. Monitoroinnissa palvelevat Genelec Onet.
Löytyypä käytöstä myös Takayaman ensimmäinen sähköpiano, Yamaha P120, jonka hän rahoitti aikanaan 10 000 markan lainalla!
Tuotanto on kaikkinensa Takayaman omissa käsissä alkuhetkistä aivan loppuun asti, sillä hän myös miksaa ja masteroi musiikkinsa itse.
Kaapista ulos
Takayama on opiskellut elokuvasäveltämistä muun muassa Los Angelesista käsin järjestetyssä Momentum-verkkokoulutuksessa, johon sisältyviä intensiivikursseja johtivat esimerkiksi Marc Jovani, Christopher Young ja Javier Navarrete.
Elokuvamusiikin mahtipontinen ja Hollywood-henkinen tyylisuunta oli Takayamalle se kaikkein läheisin, mutta hän oli ajatellut, ettei sellaiselle ole kysyntää Suomessa, eikä hän oikein kehdannut edes tuoda esiin tätä puolta suhteestaan musiikkiin.
– Siksi ajattelin alusta asti kansainvälistä uraa ja lähdin ulkomaille koulutukseen. Mutta siellä oli paljon eri maiden kansalaisuuksia ja tajusin, että musiikki on universaalia. Jos tunne omasta musiikista ja siitä mikä on itselle ominta on vahva, se toimii missä hyvänsä. Tästä sain itsevarmuutta tulla myös Suomessa ”ulos kaapista” oman musiikkityylini kanssa.
Erityisesti Navarrate piti Takayaman koulutuksessa luomasta musiikista niin paljon, että kehotti Takayamaa verkostoitumaan Lontooseen ja Los Angelesiin.
– Ajattelin, että jos Navarrete noin sanoo, uskallan lähteä viemään omaa musiikkia eteenpäin.
Soittajavuosista eri orkestereissa on jäänyt paljon hyödyllistä käteen. Yksi on tietysti monipuolinen tuntuma erilaisiin musiikkityyleihin. Toinen on verkostot.
Takayama kertoo, että oleellista on myös kuulokuva, joka on kehittynyt aikanaan rikkaaksi. Tämä auttaa erityisesti sovittamisessa ja tuottamisessa.
Tällä hetkellä Takayaman suurin inspiraatio on norjalainen säveltäjä Thomas Bergersen, joka tekee musiikkia elokuviin ja videopeleihin.
– Koen, että oma musiikkini on lähinnä Bergerseniä, ja lisäksi myös James Newton Howardia. Toki kuuntelen myös esimerkiksi Danny Elfmania ja Hans Zimmeriä. Myös Lorna Balfella oli hieno soundtrack esimerkiksi Mission: Impossible – Falloutissa.
Takayama on huomannut, että oma inspiraatio toimii kausittain. Koko musiikin sävellys- ja tuottamisprosessia voikin rytmittää tämän mukaan.
– Kun todellinen inspiraatiohetki iskee, pyrin käyttämään sen hyväksi ja luon niin paljon kuin pystyn. Kun luovuus ehtyy, sitten voi keskittyä tekemään teknisiä ja mekaanisia asioita.
Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2024. Vastaavan tyyppisiä, musiikin tekemiseen syvällisesti pureutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
