Isojen starojen pedaalilaudoista tutut ohjaussysteemit voivat olla eduksi pienemmänkin polkimiston hallinnassa ja vieläpä suhteellisen edullisin kustannuksin. Siirtymät yhdestä efektiyhdistelmästä toiseen nopeutuvat, ja samalla saattaa itse soundipuolikin kohentua.
Octa-Switchin idea on simppeli. Laitteessa on efektilenkkejä, joihin erilliset pedaalit kytketään, sekä mahdollisuus määrittää mitkä kaikki silmukat ovat käytössä, kun jotakin tiettyä jalkakytkintä painetaan. Jokainen efekti saa olla päällä koko ajan, sillä signaali kiertää vain ennalta valittujen kautta, muut ohitetaan ohjauskeskuksessa itsessään.
Tällä järjestelyllä saadaan signaalipolun mitta pidettyä koko ajan lyhimpänä mahdollisena, ja toisena etuna on nopea vaihto yhdestä soundista toiseen. Ensimmäisen kytkimen taakse voi valita laitekokonaisuudesta vaikka kompressorin ja choruksen puhdasta iskukomppia varten, toisen kytkimen taakse niiden sijaan mahtisärön ja delayn soolosoittoon. Sen jälkeen siirtymä näiden välillä on tasan yhden polkaisun mittainen, eikä soiton ohessa tarvitse steppailla neljän pedaalin kautta.
Ja mikäli yhtään mitään efektiä ei haluta mukaan jollain hetkellä, kulkee kitaran alkuperäinen signaali suoraan Octa-Switchin tulojakista lähtöön. Ohitus toimii kytkinvalinnan mukaan joko bufferoituna tai bufferoimattomana.
Kolmas kerta toden sanoo?
Octa-Switch on ehtinyt jo kolmanteen sukupolveensa. Kahteen riviin porrastetut jalkakytkimet tekevät kokonaisuudesta kompaktimman ja uusi versio haukkaa noin 30 prosenttia vähemmän pinta-alaa pedaalialaudasta.
Efektilenkkejä on edelleen kahdeksan, ja niistä viimeinen soveltuu myös stereoefekteille.
Muistipaikkoja on kahdeksan ja jokaiselle on oma jalkakytkimensä sekä rivistö pikkuruisia dip-kytkimiä, joilla valitaan mitkä kaikki lenkit ovat käytössä kyseisen jalkakytkimen takana.
Lisäksi Octa-Switchin sisällä on piilossa kaksi kytkintoimintoa, joita voidaan käyttää esimerkiksi vahvistimen kanavanvaihtoon, boostin liipaisuun tai vaikka kaiun päälle/pois-kytkimenä. Nämä komennot voi määritellä haluamiensa muistipaikkojen kanssa toimiviksi.
Kaikki kytkimet on varustettu omin merkkiledein, ja jokaisen efektilenkin oma led kertoo samaan aikaan, onko kyseinen lenkki käytössä vai ei.
Soveltavaa käyttöä
Octa-Switchin kahdeksan efektilenkkiä ja kahdeksan muistipaikkaa antavat asialliset puitteet medium-kokoisen soundirysän organisointiin. Yleisin tapa on kytkeä yksi efekti aina yhteen luuppiin ja muodostaa niistä sitten kahdeksan keskeisintä soundiyhdistelmää jalkakytkinten taa.
Tätä suurempaa pedaalikokoelmaa ei keikalle kenties ole perusteltua raahata ja kahdeksan muistipaikkaa kattaa aika mukavasti perussoundiston. Jos mielii saada kuitenkin isomman arsenaalin rationalisoitua, täytyy hieman soveltaa. Testin yhteydessä rakensin kokeeksi itselleni äänityspuuhiin sopivan systeemin, johon sijoitin yltiöpäisesti miltei kaikki yli 35 vuoden aikana kertyneet efektit sillä ajatuksella, että valmis kokonaisuus sisältäisi joustavat vaihtoehdot eri kitaroille ja eri tilanteisiin. Omaa luuppia ei riittänyt jokaiselle pedaalille, joten niistä oli rakennettava valmiita yhdistelmiä.
Ensimmäiseen silmukkaan kytkin Chandlerin Tube Driverin ja EBS:n ValveDriven peräkkäin. Chandler toimii yksikelaisilla soitettaessa, kun taas humbucker-kitaralla löydän mielestäni maukkaamman reunasärön EBS:llä. Kitarasta riip-puen päällä on jompi kumpi ja toinen saa odotella omaa vuoroaan passiivisena.
Sama logiikka tuntui toimivan modulaatio-osastolla: Chorus-, flanger-, phaser- ja tremolo/leslie-efektejä on kaikkia kertynyt jemmaan parikin erilaista versioita, ja nekin jakautuvat melko luontevasti soittimen mikrofonityypin mukaan – mikä on yhdelle liian kirkassointinen on toiselle sopivan raikas ja vastoin päin. Jaoin pedaalit lajin mukaan omiin luuppeihinsa – chorukset yhteen, phaserit toiseen jne.
Kitaran vaihdon yhteydessä täytyy pedaalisto sitten käydä läpi, jotta päällä ovat juuri kyseiselle soittimelle soveltuvat efektit, mutta kun tätä ei tarvitse tehdä soiton aikana, se ei myöskään ole suuri rasite. Paljon suurempi on se etu, että Octa-Switchin ansiosta eri laitteista kootut, mutta samaan käyttötarkoitukseen sopivat yhdistelmät löytyvät aina samojen polkukytkinten takaa – komppisärö au naturel ykkösestä, komppisärö phaserilla kakkosesta jne.
Soundillisestikin järjestely toimii erinomaisesti. Vaikka jokunen toimeton laite lojuukin signaalipolulla, niin niiden vaikutus jää joka tapauksessa häviävän pieneksi – esimerkiksi aktiivisen phaserin efekti on niin dominoiva, ettei samaan lenkkiin kytketyn bypass-tilassa olevan toisen phaserin turhalla kuormalla ole käytännössä merkitystä.
Signaalipolku lyhenee kuitenkin, kun Octa-Switchin avulla voin ottaa käyttöön pelkästään esimerkiksi juuri phaserin, mutta naapuriluuppiin kytketyt chorukset eivät ole samaan aikaan tarpeettomasti linjoilla.
Samalla tavalla ryhmittelemällä jaoin loputkin efektit luuppeihin sillä lopputuloksella, että muutaman polkaisun ulottuvilla on viitisentoista eri pedaalia, joista signaalipolulla ei kuitenkaan ole samanaikaisesti kuin muutama aktiivinen ja joissain tapauksissa niiden pois päältä olevat lajitoverit.
Miten on?
Carl Martin Octa-Switch on kelpo laite, jolle ei ole hirveän monta vaihtoehtoa Suomessa tarjolla. Palmer tekee kahdeksan luupin kontrolleria 32 muistipaikalla ja Voodoo Labin kytkinrimoista voi rakentaa myös verraten ison systeemin. Frankfurtin messuilla esiteltyä Boss ES-8 -kontrolleria taas odotellaan Suomeen loppukesästä, mutta se painii eri sarjassa tarjotessaan mm. efektien järjestyksen vaihdot muistipaikoittain, bufferoinnin valinnan luuppikohtaisesti, midi-kontrollin ja käytännössä luvuttomasti muistipaikkoja korkeamman hintansa vastineeksi.
Näissä kehissä Octa-Switch on ominaisuuksiinsa nähden asial-li-sen hintainen laite. Sen olemus on vankka ja toiminta testin aikana luotettavaa. Ainoastaan luuppien kytkeytymistä ohjaavien dip-kytkinten kestävyys ajan oloon herättää pohdintaa. Itse kytkimet kyllä toimivat käytössä varmasti luotettavasti, mutta sijainti kansilevyssä on hivenen altis kolhuille ja kengänpohjista irtoavalle töhkälle. Suojaus peittävällä teipillä keikalle lähdettäessä saattaa olla paikallaan ja toisaalta luultavasti myös aivan riittävä varotoimi tulevaisuuden varmistamiseen.
Jos pedaalisto kaipaa organisointia, suosittelen tutustumaan – Octa-Switch on yksinkertainen ja tepsivä konsti, jolla efektit saa todella tehokäyttöön.
Carl Martin Octa-Switch MK3
Kytkentäyksikkö efektipedaaleille
• kahdeksan efektiluuppia (7 mono, 1 mono/stereo)
• kahdeksan muistipaikkaa
• ohitus (bufferoitu / true bypass)
• käyttö virtalähteellä, 9V / 500 mA
Hintaluokka: 400 e
Lisätiedot: F-Musiikki
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 3/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Carl Martinin rakkaan kilpailijan, Bossin, valmistama ES-8 kontrolleri on testattu Riffin numerossa 4/2015 ja kyseisen artikkelin voi nyt lukea myös tältä sivustolta tämän linkin kautta.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
