Kolme pedaalia, kolme vahvistinta. Ja jokaiselle kuusi erilaista kaiutinkaappia. Virtuaalisesti, mutta kouriintuntuvan todenmukaisesti.
UA:n linja on pedaaleiden suhteen selkeä – jokainen malli pyrkii toisintamaan vain yhden ja tietyn esikuvavahvistimen soundia, muutamalla erityisominaisuudella täydennettynä. Pedaalista toiseen toistuvat elementit ovat portaattomasti säädettävä Boost-toiminto sekä Output-säädin. Ensin mainittu antaa lisätehoa ennen virtuaalivahvistinta, jälkimmäisellä asetetaan lopullinen voimakkuus vahvistimen jälkeen.
Käytännössä Boost vastaa hyvin pitkälle reaalimaailman tilannetta, jossa vahvistimen eteen kytketään erillinen pedaali puskemaan vahvistimen etupää yliohjauksen puolelle sekä antamaan komppisoittoon sopivalle soundille sen verran lisänostetta, että sooloilukin sujuu. Äänityshommissa kansilevyn Boost-säädin toimii kätevänä annostelijana, mutta keikalla lisävaihde pitää saada nopeasti ja täsmällisesti käyttöön ja jälleen pois. Toisin sanoen tarvitaan jalkakytkintä ja sellainenhan löytyy. Ei tosin suoraan tehdasasetuksilla vaan tietokonetta tai mobiilaitetta apuna käyttäen.
Applikaatio on sama UAFX Control, jolla myös UA:n efektipedaaleita komennetaan, ja laitteen rekisteröinnin jälkeen sillä voi mm. määrittää jalkakytkimille erinäisiä tehtäviä.
Rekisteröitynyt käyttäjä saa myös USB:n kautta ladata pedaalissa jo valmiiksi olevien kolmen kaiutinmallinnoksen jatkeeksi vielä kolme lisäkaappia. Alkuperäisilläkin kyllä pärjää jo todella pitkälle, sillä jokaiseen pedaaliin on valittu selkeästi erityyppisiä ja oivallisesti toisiaan täydentäviä mallinnoksia. Ne antavat yllättävän laajat puitteet soundikirjolle, mutta kyllähän ne lisäkaapitkin tervetulleita ovat. Kaiutinmallinnuksen voi myös napsauttaa valintakytkimellä pois käytöstä silloin, kun soitetaan tavallisen kitaravahvistimen kautta.
Kolmikon esikuvathan ovat sellaiselta ajalta, jolloin master volume oli tuntematon käsite ja vahvistimet liukuivat puhtaista soundeista särön puolelle voluumia nostamalla. UA:n toteuttama erillinen lähtövoimakkuuden säätö ei kuulu alkuperäislaitteiden ominaisuuksiin, mutta tukee toimintaa niin hienosti, että ratkaisu on tervetullut. Eikä vähiten siksi, että Boost-toiminnon antimet muuttavat olemustaan ja makuaan myös sen mukaan, miten kovalle mallinnettu vahvistin on käännetty. Output-säädön ansiosta hedelmällistä vuorovaikutusta Boostin ja mallinnoksen välille voi hakea vapaasti, ja kun kultainen leikkaus löytyy, äänenvoimakkuuden saa skaalattua vielä erikseen.
Pientä ekstraa
Dream ‘65:ssä voi kansilevyn kytkimellä valita vahvistimen sellaisena kuin se tehtaan jäljiltä on aikanaan ollut, tai vaihtoehtoisesti mallinnoksen joko Stevie Ray Vaughanin tai Steve Lukatherin suosimien kytkentämodausten mukaan. Käytännössä vaihtoehtoina ovat autenttinen, hieman jopa askeettinen juureva, rehevämmin tai jopa roisimmin soiva juureva (tremololla tai ilman), sekä 80-luvun muskelipitoinen LA-soundi. Kaikki dynaamisina ja helposti lähestyttävinä versioina, joihin kaiutinmallinnoksen valinnalla saa huimia variaatioita.
Kruunuksi hienolle perussoundille UA on laittanut Dream-pedaaliin erittäin maukkaan jousikaiun mallinnoksen, jolla soittoon saa hivenen ilmaa tai totaalisen pesun ja kaikkea siltä väliltä.
Ruby ‘63:n tapauksessa vastaavalla vipusella valitaan käyttöön jokin esikuvavahvistimen eri versioista juonnettu kanavatyyppi. Kytkimen naksahtaessa ei kuitenkaan vaihdu ainoastaan vahvistimen kanava, vaan samalla myös sen eteen sijoitettu Boost-toiminnon sisältämä virtuaalinen lisälaite. Yhdistelmät on mietitty fiksusti ja siten, että Boost tukee tyylikkäästi juuri kutakin kanavaa jonkin tietyn soundityypin metsästyksessä.
Hienosäätöä sävyyn löytyy Rubyn erillisistä basso- ja treble-säätimistä sekä pääteasteen sointia tummentavasta Cut-suotimesta. Tämänkin pedaalin kohdalla kaiutinkaapin valinnalla on oleellinen merkitys lopputulokseen.
Woodrow taas perustuu 50-luvun tweed-komboon, jossa voi miksata instrumentti- ja mikrofonikanavia toisiinsa. Molemmat ovat päällä kaiken aikaa ja voimakkuussuhteita muuttelemalla esiin saa mellevää tai kantikkaampaa sointia, hieman rosahtavalla reunasäröllä tai tiheämmällä turinalla. Soundi on puhtaimmillaan puisevan pelkistetty, purevan ryhdikäs ja iskevä. Tone-säätimellä liian kirkas tai terävä taittuu tehokkaasti mataksi ja pehmeäksi.
Woodrown toinen erikoisuus kahden samanaikaisen kanavan ohella on Room-säätö, jolla voi miksata kuivan soinnin seuraksi virtuaalista, melko pienen huoneen soundia. Pieni ripaus sitä tuo sointiin nättiä lisäväriä, avokätisempi säätö tuottaa rujoa ja kolhoa. Rumakin on ilmaisuvoimaista ja melko youngilaisiin tunnelmiin pääsee avaamalla instrumenttikanavan säröytymisen puolelle, lisäämällä reippaasti boostia sekä mikkikanavaa, ja valamalla päälle ylenpalttisesti huonesointia.
Siinä missä Dream ‘65 ja Ruby ‘63 tuntuivat heti luontevilta ja helposti lähestyttäviltä käyttövahvistimilta, kului Woodrown parissa tovi, jos toinenkin totutellessa ja tutkiessa. Se ei vaikuta ihan samalla tavalla yleispätevältä ja genrerajat notkeasti ylittävältä kuin perheen kaksi muuta mallia. Mutta omalla sarallaan se taitaakin olla melkoinen ässä, ehkä lyömätön.
Näinhän tässä piti käymän
Ei sitä ääneen lausuttu, mutta olivathan merkit ilmassa: reilu vuosi takaperin esitellyn efektikolmikon jälkeen varmasti pakattaisiin jossain vaiheessa vahvistimia pedaaleiksi. Kaikki tarvittavat rakennuspalikat Universal Audiolla oli jo entuudestaan, niin plugi-muotoisina applikaatioina kuin OX-etuvahvistin-interfacen ominaisuuksina. Kyse oli lähinnä siitä, kuinka ja koska tuo tapahtuu. No, ei ennemmin eikä myöhemmin vaan nyt.
Dream ‘65, Ruby ‘63 ja Woodrow ‘55 ovat kaikki tinkimättömän hyvin toteutettuja laitteita. Nälkä kasvaa syödessä ja aina voisi toivoa yhtä jos toista lisää, mutta suhteellisen kompaktiin kokoon on pakattu silti todella paljon ja järkevästi rajaten.
Pedaalin muistiin saa tallennettua vain yhden soundin kerrallaan. Rinnalla voi kuitenkin käyttää vaihtoehtoista soundia, joka noudattaa namikoiden kulloistakin asetusta, joten sukkulointi kahden perussoundin välillä onnistuu keikallakin. Toiminta monona tai stereona, applikaation tuki toimintojen muokkaukseen, ja ennen kaikkea erittäin hyvä soundi oivalliseen soittotuntumaan yhdistyneenä tekevät kolmikosta kovan palan kilpailijoille. Pedaalilaudassa tällainen ei vie juurikaan tilaa ja signaali on suoraan valmista tallentimelle tai PA-järjestelmään. Mukavuutta taiteesta tinkimättä.
Universal Audio
Mallinnettuja kitaravahvistimia
Dream ‘65
• peruskanava + kaksi variaatiota
• bass- ja treble-säätimet
• boost-lisävahvistus
• kaiku
• tremolo (SRV-modauksessa)
• hintaluokka 400 €
Ruby ‘63
• kolme eri vahvistinkanavaa
• bass- ja treble-säätimet
• pääteasteen Cut-säätö (alipäästösuodin)
• boost-lisävahvistus
• huonekaiku
• tremolo (vibrato-kanavalla)
• hintaluokka 400 €
Woodrow ‘55
• kaksi samanaikaista kanavaa: instrumentti ja mikrofoni
• tone-säätimet
• boost-lisävahvistus (kolme erilaista)
• huonekaiku
• hintaluokka 400 €
Kaikki mallit:
• käyttö monona tai stereona
• virtalähde ei kuulu hintaan (vaatimus 9 V / 400 mA)
Lisätiedot: Msonic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
