Korg on valmistanut 60-luvulta asti syntikoita, kosketinsoittimia ja efektilaitteita ja sillä on ollut merkittävä rooli pop- ja rock-musiikin elektronisten sointien luojana ja muokkaajana. Nyt tätä perinnettä jatketaan Prologue-syntikoilla, joihin on onnistuneesti poimittu pitkän historian parhaita piirteitä nykyajan tekniikalla höystettyinä.
Jo melko pitkään jatkunut uusien analogisyntikoiden nousukausi toi tällä kertaa eteeni polyfonisen soittimen, jossa kahden analogisen oskillaattorin lisäksi on myös yksi digitaalinen oskillaattori.
Korg valmistaa syntikkaa kahtena versiona, testipenkkiin sain 49:n koskettimen kahdeksanäänisen Prologue-8-mallin. Rinnakkaismalli on suurempi, 16-ääninen ja 61-koskettiminen Prologue-16. Instrumentit ovat ääniosiltaan muutamaa eroa lukuunottamatta identtisiä pelejä. 16-äänisessä Prologuessa on lähdössään LF Comp -kompressori sekä muutama säädin, joiden toiminnot pienemmässä Prologuessa on asetettu valikon taakse.
Image
Helposti lähestyttävä kokonaisuus
Päällisin puolin Prologue näyttää ja tuntuu ”oikealta” syntikalta, siinä on käytännössä jokaiselle tärkeälle äänen osalle oma säätimensä ja koskettimisto, joka lyhyen alkuverryttelyn jälkeen tuntuu pienoisesta pehmeydestään huolimatta kelpoisalta. Moduuliversiota ei soittimesta ole, ainakaan vielä. Mielestäni ratkaisu on oikea, sillä syntikan magiikka perustuu pitkälti interaktiivisuuteen, soiton aikana tapahtuvaan pieneen soundin muunteluun. Siihen tarvitaan hyvä, sopivassa kulmassa oleva käyttöpaneeli, jota moduuliin on vaikea saada, koskettimisto tulee ikäänkuin kaupan päälle.
Liitännöiltään Prologue on funktionaalinen. Ääni tulee ulos stereona, lisäksi takapaneelista löytyy midi sisään/ulos, USB sekä Sync in/out vaikkapa Korgin oman Volca-sarjan värkkien kanssa synkkautumiseen. Säätimien näppituntuma on hyvä, joskin aivan inasen liian jäykkä omaan makuuni.
Kansilevyn oikeassa reunassa olevasta pienestä mustavalkonäytöstä näkyy soiton aikana soittimen tuottama aaltomuoto. Ihan hyvää viihdettä, vaikka en kyllä osaa oikein sanoa, kuinka tarpeellinen moinen toiminto kuitenkaan on. Muuten näytöstä näkyy valittu soundi (valintahetkellä) sekä joidenkin parametrien arvot niitä muutettaessa.
Perusparametrit kuten oskillaattorien aaltomuodot, envelopen asetukset ja niin edelleen ovat, kuten sanottua, suoraan paneelista säädettäviä, ja hyvinhän sen soundin saa näillä säätimillä ja kytkimillä rakennettua. Ollaan minulle kotoisan käyttöliittymän äärellä, soundin tekeminen ja sen reaaliaikainen muuntelu soiton aikana käy kuin se kuuluisa tanssi.
Koska kuitenkin kyseessä on moderni soitin, on konepellin alla lisää säädettävää. Näihin parametreihin päästään käsiksi edit-valikon ja näytön avulla.
Soundeja varten soittimessa on 500 muistipaikkaa, joista 250 on preset-soundeja varten. Presetien päälle ei voi kirjoittaa, joten uusia, omia soundeja varten muisteja on 250. Soundeja voidaan ottaa käyttöön eri tavoin järjestettyinä: numeroittain, aakkosjärjestyksessä, ”like”-merkityt so. erityisen mielekkäät soundit, usein käytetyt ensin, envelopen mitan mukaan, sattumanvaraisesti tai live-setteihin merkityt (näitä Live-settejä on 32).
Perusominaisuuksien ja -toimintojen lisäksi soittimessa on arpeggiaattori, josta saadaan irti kuutta eri arpeggiotyyppiä. Toiminto on hyvin perinteinen: soinnun äänet liikkuvat valinnan mukaan alhaalta ylös, ylhäältä alas, sekä-että, sattumanvaraisesti tai mielenkiintoisimpana uutena lisänä polyfonisesti. Kuvio saadaan soimaan usean oktaavin alueella.
Efektiprosessoreja on kaksi, ensimmäisessä modulaatiot eli phaser, flangeri, chorus ja ensemble ja toisessa kaiku sekä viive. Jokaisesta efektistä on useita variaatioita, joita saadaan vaihdettua edit-valikosta. Efektit ovat korkealaatuisia ja ilahduttavan monipuolisia. Viiveissä ja kaiuissa on mukavaa retro/modernikierrettä. Efektien säätämiseksi etupaneelissa on valintakytkin tyypille sekä säädin efektin määrälle. Kaiku/viiveessä säädin löytyy myös kaiun koolle/viiveen pituudelle.
No miten se soundi sitten?
Korg Prologuesta on moneen lähtöön, kun syntikkasoundeista puhutaan. Perinteiset padit, bassot ja soolosoundit löytyvät suoraan presetteinä tai itse vääntäen, ja tuntuvat ja kuulostavat juuri sellaisilta, kuin odottaa saattaakin. On leveyttä, paksuutta ja syvyyttä. Toisen asteen (12 db/oktaavi) fiIltteri käyttäytyy oletetulla tavalla ja sen suuri säätöpotikka on ergonomisesti juuri oikealla paikalla – helppo on soittajan soiton tuoksinassa suodinta säätää.
Soinniltaan Prologue on mielenkiintoisimmillaan yhdistelmissä, joissa normioskillaattoreiden kanssa käytetään multienginen eräänlaista FM:ää tuottavaa Variable Pulse Modulation -digitaalioskillaattoria. Sen aaltomuodot ovat ”valmiiksi moduloituja” ja kompleksisempia kuin analogisten perusoskillaattoreiden ja yhdistely tuo puuhaan aivan omanlaistaan särmää. Näissä hieman ”digitaalisiin vivahtavissa” soundeissa olen kuulevinani vanhan rakkauteni PPG:n kaikuja.
Prologuen kaltaisten soitinten – näiden, joissa on tarpeeksi lukuisa määrä käteen hyvin osuvia säätimiä – todellinen magia löytyy, kun soundeja ryhdytään muokkaamaan tai rakentamaan itse. Presetit ovat moneen käyttöön käteviä, mutta Prologuen kaltaisessa instrumentissa soundeja pitää ruuvata, sieltä se ilo ja ilmaisun rikkaus löytyy!
Sub timbren ja Split-, Xfade- ja Layer-koskettimistotilojen avulla päästään rakentamaan tuplasoundeja, joko päällekkäin tai vierekkäin. Toki polyfoniaa kuluu kaksinverroin eli Prologue-8:sta tulee neli- ja isoveljestä kahdeksanääninen. Voice Mode Select -kytkimellä valittu soundi saadaan kytkettyä neljään eri tilaan: polyfoniseksi, monofoniseksi, kaikki oskillaattorit päällekkäin latovaksi unisonoksi tai chord-modeen, jossa yhdellä koskettimella saa soitettua erilaisia sointuja.
Tämä yhdistettynä erinomaiseen Voice Select -säätimeen – jolla saadaan eri sub-oskillaattorivaihtoehtoja, unisonon hajaviritystä (detune) ja sen sellaisia lisäherkkuja – avaa monta rinnakkaistodellisuutta yhdelle soundille. Hieman samassa maailmassa on Voice Spread -toiminto, joka levittää ääniä stereokuvassa hauskalla tavalla.
Lisää muuntelua soundeihin tuo se, että modulointipyörälle voi asettaa normimodulointien ja filsun lisäksi vaikkapa vahvistimen envelopen decayn, jolloin pyörällä syötetyt arvot ovat paneeliasetuksen offset-arvoja. Lisävarusteeksi luokitellulle ohjauspedaalille saadaan myös asetettua jokin parametri ohjattavaksi.
Puutteita, onko niitä?
Pieniä miinuksiakin tuli kirjattua ylös. Vain yksi LFO tuntuu vähäiseltä määrältä tämän kaltaisessa soittimessa ja modulointimatriisikin olisi hauska lisä. Arpeggiaattori puolestaan ei lähetä midiä, mikä rajaa sen käytön soittimen omiin soundeihin.
Aftertouchin puute sen sijaan kaivelee jo hieman enemmän – se toisi ilmaisuun niin paljon lisää keinoja.
Pintatason alle sukellettaessa käy selväksi, että Edit-valikko vaatii ainakin alkuun vierelleen muistilapun, jotta oikeat säädettävät parametrit löytyvät kätevästi. Ajan mittaan ne toki löytyät koko ajan helpommin.
Multienginen käyttäjäoskillaattoreita en päässyt käytännössä vielä kokemaan, koska kirjasto-ohjelma on luvassa vasta kesäkuussa 2018 ja silloin tämä juttu on jo painettu lehteen. Sama koskee myös efektiprosessorin tyhjiä efektipaikkoja. Sitten, kun kirjasto-ohjelma valmistuu, voi soittimeen ladata 16 käyttäjä-oskillaattoria ja kaksi efektiohjelmaa.
Lopuksi
Kyllä, pidän tästä soittimesta. Sen sointi taipuu moneen, efektit ovat oikein makoisia ja käyttöliittymä on aivan paras. Onko kyseessä se kaikkein komein ja kaunein, sen jätän kumminkin jokaisen itse päätettäväksi. Minulle Prologue toi paljon iloa ja väitän, että se antaa kyllä soundia ja meininkiä jokaisen euron edestä!
Korg Prologue-8/16
Analoginen syntetisaattori
• polyfonia mallista riippuen 8 tai 16 ääntä
• koskettimisto mallista riippuen 49 tai 61 kosketinta
• kaksi analogista oskillaattoria
• digitaalinen oskillaattori
• arpeggio-automatiikka
• sisäinen efektilaite
• stereo-lähtö
• usb-liitäntä
• midi in ja out
• hintaluokka: 1 500 euroa (Prologue-8) / 2 000 euroa (Prologue-16)
Lisätiedot: EM Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
