Sopivasti juhlava olemus, kaksi kanavaa ja napakan iskevä sointi, siinä NUXin mikstuura akustisen kitaristin avuksi. Oman kierteensä antaa Bluetooth-applikaatio rumpukoneen, luuppauksen ja efektien ohjelmoinnin kautta.
Stagemanin kaksi kanavaa eivät ole täysin identtisiä vaan ne täydentävät toisiaan. Ykkösen jakkituloon kytkeydytään elektroakustisen kitaran plugijohdolla, kun taas XLR-kombolla varustettuun kakkoskanavaan voi instrumentin sijaan kytkeä myös vaikkapa tavallisen laulumikrofonin.
Kummankin kanavan säätimistö on silti täsmälleen samanlainen ja kuusikko koostuu gainin ohessa kolmialueisesta ekvalisaattorista sekä chorus- ja reverb-efekteistä.
Ykköskanavalle ekslusiivinen toiminto on painonapilla päälle kytkettävä valmis ekvalisointi, kakkoskanavalla vastaavaan paikkaan sijoitettu phase-painokytkin puolestaan kääntää tulosignaalin napaisuuden. Siinä missä esiekvalisointi muokkaa soundia loudness-tyyppiseksi, avittaa napaisuuden kääntö kierrontorjuntaa tietyin ehdoin.
Erillistä kapeakaistaista notch-suodinta Stagemanissa ei ulinoiden eliminoimiseen ole, mutta ulkoisen eq:n tai automaattisen kierronvaimentimen voi kytkeä takalaidasta löytyvään efektilenkkiin, johon saa tietystikin liitettyä myös muita muokkauslaitteita.
Efektilenkin lisäksi takalaidasta löytyy myös lisätulo ulkoiselle musiikkisoittimelle 3,5 mm:n stereojakilla.
Lopuksi huolehditaan Master-volumella keskenään sopivaan balanssiin säädettyjen kanavien yhteisvoimakkuus ja siinäpä laitteen toiminnot ovatkin.
Paitsi eivät aivan. Stagemania voi nimittäin ohjata langattomasti Bluetooth-yhteydellä ja tarjolla on kaksi erilaista tapaa: ilmaiseksi ladattava iOS-applikaatio sekä erillisenä lisävarusteena myytävä NUX NMP-4-ohjainpedaali.
Neljällä erillisellä kytkimellä varustettua ohjainpedaalia ei valitettavasti ollut vielä testin aikana maassa, mutta applikaation versio 1.2 löytyi AppStoresta kokeiltavaksi. Androidilaiset saavat vielä vartoa tovin, mutta vastaava sovelma on heillekin luvassa.
Kokemukseni mukaan minkä tahansa parin muodostaminen Bluetooth-yhteydellä käy parhaimmillaan suit sait, mutta toisinaan mobiililaitteen vanhoja asetuksia pitää pyyhkiä pois ja laitteita saa käynnistellä useampaan kertaan. Stagemanin luokittelen suhteellisen helpoksi tapaukseksi, sillä laitteet löysivät pääsääntöisesi toisensa mutkattomasti, eikä yhteyden solmimiseen tuhrautunut millään kerralla ylen määrin aikaa.
Lisähupia applikaatiolla
NUXin sovelma avaa Stagemanista ominaisuuksia, joihin ei ilman ulkoista ohjainta pääse käsiksi. Itselleen komppikaveria kaipaava voi ensinnäkin laittaa soittonsa tueksi rumpukoneen päksyttämään. Perinteisen metronomin nakutuksen lisäksi tarjolla on 19 valmista komppia, joista viisi viimeistä pitävät yllä 3/4-poljentoa alkupään keskittyessä tasajakoisiin rytmiikoihin.
Ykköselle kahahtavaa crashia tai nelitahtisen kierron lopputaitetta ennakoivaa pientä virvelifilliä kummempia variaatioita ei ole, vaan konerumpali mättää menemään ihan perustekstiä. Kiva lisätoiminto, muttei selvästikään se ominaisuus jolla tämä laite maailmaa valloittaa.
Toinen yhden miehen bändiä tai omaa harjoittelua jeesaava toiminto on loopperi, jonka ensimmäinen äänitysraita muodostaa pohjan, ja toiselle raidalle voi sitten latoa päällekkäin niin monta yhdeksi klimpiksi liimautuvaa kerrosta kuin taide vaatii ja innoitus antaa myöten.
Sekä rumpukoneen että loopperin ohjaamisessa applikaatio on verraten kömpelö keino jo senkin vuoksi, että kumpaakin hallitaan omalta näytön sivultaan, joiden välillä liikkuminen vie aikaa. Lisäksi loopperin äänityksen käynnistäminen ja lopetus kosketusnäytöltä vaativat vapaan käden, joita kitaristilla ei useinkaan ole heti toimeen tarjota. Netistä katselemani esittelyvideon perusteella uskon, että homma toimii huomattavasti mutkattomammin erillisellä ohjainpedaalilla, kun käynnistys- ja äänityskomennot pääsee steppaamaan jaloilla. Suosittelen harkitsemaan sellaista, jos looppausta haluaa harjoittaa. Puuha itsessään on nimittäin oikein mukavaa ja innoittavaa.
Efektien säädöt applikaatiolla ovat puolestaan mitä erinomaisin ja heti täysimääräisesti hyödynnettävissä oleva lisä Stagemanin perustoimintoihin. Kummallakin kanavalle on omat asetuksensa niin chorukselle kuin kaiullekin ja molemmista efektityypiestä on tarjolla kaksi erilaista versiota. Niinpä vintage-choruksen sijaan voi käyttää analogiseksi nimettyä vaihtoehtoa ja plate reverbin sijaan hallikaikua.
Säätimiä on vain kaksi per efekti, mutta niukalta vaikuttava kattaus paljastuu yllättävän runsaaksi. Kummankin tehosteen perustyypit soivat jo lähtökohtaisesti erilaisina ja ennenkaikkea ne kuulostavat mainioilta. Kun hallikaikua pidentää, alkaa soinnista erottua mukavasti virtuaalisen katedraalin monimuotoisista pinnoista heijastuvia klustereita, jotka vipajavat oivallisesti suuntaan jos toiseenkin ilmeikästä tekstuuria luoden. Plate taas muuntuu sähäkästä kohahduksesta tummana hulmahtavaan viittaan ihan pelkästään ylärekisterin vaimennusta ja kaikuaikaa muuntelemalla, ja vastaavaa moni-ilmeisyyttä löytyy myös chorus-osastolta.
Stageman muistaa applikaatiolla tehdyt asetukset myös seuraavalla käyttökerralla, vaikka sovelma ei enää olisikaan käytössä ja vahvistimen käyttövirta ollut välillä sammutettuna.
Onhan peli
Stageman ei kilpaile hi-end-luokassa, mutta eipä sen hintalappuakaan ole kuormattu kovin raskaasti. Päin vastoin, verraten edullisella hinnalla on saatu aikaan peruspätevä akustisen kitaran vahvistin mojovilla efekteillä.
Kuusi ja puoli tuumaa on kitarakaiuttimeksi poikkeuksellisen pieni koko, eikä elämää suurempaa bassotoistoa olekaan kohtuullista tältä kombolta odottaa. Kontaktimikrofonilla ja elektro-akustisen kitaran omalla elektroniikalla on verraten helppoa tuupata alakerta tukkoon, mutta yllättävän jyhkeään sointiin Stageman silti pystyy ennen kuin bassokartion luonnolliset rajat tulevat vastaan. Ja jos ylenpalttisesta bassokorostuksesta malttaa hieman passailla keveämpään suuntaan, niin se mikä soi, soi erittäin täsmällisesti ja vailla elektroakustisen vahvistamisessa usein kiusalliseksi nousevaa alemman keskirekisterin humua ja lepatusta. Sointi on tanakan erotteleva, akustisen soittimen luonteen hyvin säilyttävä ja laitteen fyysiseen kokoon nähden iso.
Kanavien sävynsäätimissä löytyy reippaasti tehoa ja niissä on fiksut vaikutusalueet. Kun ykköskanavalla voi vielä napsauttaa esiekvalisoinnin käyttöön, on liikkumavaraa kyllä yllin kyllin. Efektilenkkiin tarvittaessa joku lisämaustin, niin ’vot – siinä lepää.
NUX Stageman
Kanava 1
• instrumenttitulo
• nimellisimpedanssi 2,2 megaohmia
Kanava 2
• mikrofoni/instrumenttitulo
• nimellisimpedanssi 2 kilo-ohmia
Kummassakin kanavassa:
• gain
• basso +/-10 dB @ 80 Hz
• keskialue +/-10 dB @ 80 Hz
• diskantti +/-10 dB @ 15 kHz
• chorus*
• reverb*
* (aplikaatiolla kaksi eri tyyppiä ja kaksi säätöä / efekti)
• yhteinen Master-volume
• efektilenkki
• aux-tulo
• nimellisteho 50 W
• 6,5-tuumainen kaiutin
• diskantti-tweeter
• hinta: 338 euroa
Lisätiedot: Musiikki Silfverberg
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
