Iridium-pedaali mallintaa vahvistimia ja kaiutinkaappeja, ja se on lähtökohtaisesti ajateltu liitettäväksi suoraan mikseriin tai interfaceen linjasoittoa varten. Valmistaja ei kainostele kehuessaan mallinnosten realistista tuntumaa. Kävi ilmi, ettei ole oikein syytäkään.
Iridiumissa on kolme vahvistinmallinnosta, ja jokaiselle on myös kolme erilaista virtuaalikaappia. Kaiutinsimulaatioiden raaka-aineiksi käytettävät impulssivasteet ovat tunnetuilta toimittajilta (mm. Celestion ja OwnHammer), ja niiden pituus on 500 millisekuntia. Impulssivasteita voi myös muokata ja ladata pedaaliin Strymon Impulse Manager -applikaatiolla.
Laskennasta huolehtivat Iridiumin Sharc- ja Arm-co-prosessorit, mutta pedaalin etupää on kuitenkin toteutettu Strymonille tyypilliseen tapaan analogisella JFET-esivahvistimella, jonka vahvistus on enimmillään 20 desibeliä.
Drive ja eq vahvistimen tone stackin tapaan
Vahvistin- ja kaappimallit valitaan kolmiasentoisilla kytkimillä. Esikuvat nimetään kainostelematta, joten luetellaan ne tässäkin. Round Amp perustuu Fender Deluxe Reverbin ykköskanavaan, Chime Ampin esikuva on Voxin AC30-vahvistimen Brilliant-kanava ja Punch Amp puolestaan pohjautuu Marshall Super Lead Plexi 1959 -vahvistimeen.
Vahvistuksen määrää kontrolloivan Drive-säätimen skaala ulottuu Iridiumissa puhtaasta säröön, mutta säädön karakteeri vaihtelee sen mukaan mikä kolmesta vahvistinsimulaatiosta on valittuna.
Round Amp on säröpitoisuudeltaan kolmikon miedoin. Vox- ja Marshall-mallinnokset taas tarjoavat jo lähtökohtaisesti reilummin gainia ja Drive-säätimen ääriasentoa lähestyttäessä niistä löytyy jopa enemmän säröä kuin esikuvavahvistimissa oikeasti on. Manuaalin mukaan Punch Ampia käytettäessä aidon Plexi-Marshallin maksimisärö löytyy drive-säädön ollessa kello kahden kohdalla, ja sen jälkeen sointi onkin hot-rodattujen Plexien tapainen. Chimessa puolestaan säätimen loppumetreillä tulee mukaan etupään buusteri.
Level-säädin on yksiulotteisempi ja toimii mallinnoksesta toiseen samalla tavalla – sillä asetetaan pedaalin lähtövoimakkuus.
Iridiumissa on perinteinen kolmialueinen vahvistimen eq-säätimistö. Kaikissa kolmessa vahvistinmallinnoksessa bass ja treble vaikuttavat omaan kaistaansa alkuperäiskytkennän mukaisesti.
Punch Ampissa myös middle vastaa vahvistimen alkuperäistä säätöä, kun taas Chime Ampissa se toimii ylätaajuuk-sien leikkurina Vox AC30:n Cut-säätimen tavoin.
Round Amp -mallinnoksessa middle toimii keskipäivän asentoon saakka Deluxe Reverbin ”skuupatun” soinnin puitteissa ja iltapäivän puolelle käännettynä aletaan sitten siirtyä Tweed-vahvistimien korostuneemman keskialueen pariin.
Kitaravahvistimille ominaisen jousikaiun simulaatiota Iridiumissa ei ole, mutta sen sijaan Room-hanikka löytyy. Sillä voi annostella vahvistinmalleihin huonetilaa sekä vaihdella kätevästi kolmen huonekoon välillä. Kaiunta-aika on pisimmillään 256 millisekuntia. Jalkakytkimiä on kaksi. On-kytkimellä polkaistaan pedaali päälle ja pois. Lisäksi On-kytkimen ja drive-säädön yhteispelillä voi pedaalin käynnistysvaiheessa ohittaa joko vahvistin- tai kaappimallinnuksen. Tämä on hyvä asia, mikäli pedaalia haluaa käyttää vahvistimen edessä tai mallintaa kaapit vaikka tietokoneella.
Fav-kytkimellä puolestaan saa tallennettua ja aktivoitua suosikkiasetuksensa säätimien asentoja myöten. Presetin tallennus onnistui helposti jo ilman manuaalin lukemistakaan.
Soittotuntuma kuin vahvistimessa
Kun aloin käyttää pedaalia, huomasin heti, että vahvistinmallit vastaavat hyvin mielikuviani esikuvien soundeista. Myös soittotuntuma ja kosketus olivat realistisesti vahvistimen tapaisia niin puhtailla soundeilla kuin särölläkin soittaessa. Säröllä olevan vahvistinmallin sointia sai myös hyvin puhdistettua laskemalla kitaran volume-säädintä, aivan kuten oikean vahvistimenkin kanssa. Toki Chime- ja Punch Ampissa drive-säädön loppumetreillä särö kompressoituu jonkin verran.
Iridium otti pedaaleistani esimerkiksi Carl Martin Plexitone Lowgainin, Keeleyn kompuran ja Bossin kaikupedaalin vastaan ihan normaaliin tapaan – soundi toimi, kytkipä kitaran suoraan Iridiumiin tai oli välissä pedaaleja. Ehkä se paras ääni tuli kuitenkin ilman pedaaleja, kuten monesti vahvistimien kanssa on.
Myös säätimet (drive, bass, middle, treble) toimivat hyvin reaktiivisesti kussakin tone stackissa. Eq-säätimistä juuri middlellä löysi paljon mikrosävyjä jokaisesta vahvistinmallista.
Sama pätee drive-säätöön, jolla sai erittäin luontevasti haettua erilaisia vivahteita. Sellaiset juuri säröytymässä olevat tonet kuulostivat nekin tosi hyviltä. En väitä, että Iridiumilla pääsisi sataprosenttisesti siihen fiilikseen, kun vieressä on riittävän lujalla oleva oikea vahvistin, mutta sanoisin, että yllättävän lähelle kyllä.
Strymonissa on myös kuulokevahvistin harjoittelua varten. Sen taso on riippuvainen Level-säätimen asennosta, joten ihan korvien suojelemiseksi kannattaa Level vääntää kiinni, kun kuulokkeet laittaa päähän, etteivät tärykalvot hajoa. Valmistaja ilmoittaa optimaalisen kuulokeimpedanssin olevan 25–70 ohmin rajoissa. Tehoa riitti hyvin niin 65 kuin 600 ohminkin luureilla, eikä soundissa ollut moittimista.
Pedaalissa ei kuitenkaan ole erillistä aux-tuloa, mikä olisi mukava esimerkiksi puhelimen kytkemistä varten, jos haluaa harjoitella taustan päälle (Iridiumin Usb-väylä on varattu impulssivasteiden ja käyttöjärjestelmän päivitysten lataamiseen). Aux-tulo antaisi myös eväät rakentaa soittajalle suora monitorointi, mikäli äänikortissa ei tätä ominaisuutta olisi.
Erotessa tulee ikävä
Iridiumissa ei juurikaan ole käyttäjälähtöisiä parametrien hienosäätöjä itse laitteessa. Myöskään vahvistin- ja kaappimalleja ei ole erityisen paljon verrattuna joihinkin muihin vaihtoehtoihin. Mutta se mitä pedaali tarjoaa onkin sitten varsin korkealuokkaista, ja Strymon Impulse Manager -applikaatiolla pääsee kyllä sitten muokkaamaan antimia syvällisemminkin.
Soiton aikana taas ekspressiopedaali tai midi-ohjain laajentavat mahdollisuuksia melkoisesti. Plussaa on myös se, että Iridiumia on erittäin helppo käyttää.
Strymon Iridium onkin hommassaan todella hyvä pedaali, joskin myös melko hintava. Hinnan kuitenkin ymmärtää, sillä tuotekehitykseen on varmasti satsattu eikä näitä myöskään valmisteta Kaukoidässä.
Testin päätteeksi tätä pedaalia tulee kyllä sen verran ikävä, että täytyy kai alkaa säästää…
Strymon Iridium
Vahvistin- ja kaappimallinnus-pedaali
• valmistettu Yhdysvalloissa
• digitaalinen muunnos 24 bit /96 kHz
• impulssivasteiden pituus 500 millisekuntia
• impulssivasteiden lataus ja muokkaus applikaatiolla
• kolmiasentoinen Amp-kytkin: Round, Chime, Punch (Fender Deluxe Reverb, Vox AC30, Marshall Plexi),
• kolmiasentoinen Cab-kytkin: a, b, c
• säädöt: Level, Drive,Bass, Middle,Treble, Room
• kuulokeliitäntä
• stereo/mono-tulo, stereo/mono-lähtö
• liitäntä ekspressiopedaalille tai midiohjaukselle
• virtalähde: 9 voltin verkkolaite (kuuluu hintaan), 500 mA
• hintaluokka noin 450 euroa
Lisätiedot: Custom Sounds
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
