Yamaha esitteli suositun Revstar-kitaramallistonsa uuden vuosikerran keväällä 2022 ja poimimme tuolloin kaksi hieman erilaista kitaraa tuoreeltaan kokeiltavaksi. Tämä juttu on alunperin julkaistu Riffin printtinumerossa 3/2022.
Soittopelien maailmassa suurta arvostusta nauttiva Yamaha on uudistanut Revstar-mallistonsa seitsemän vuotta sen alkuperäisversion lanseerauksen jälkeen. Café racer -tyyppisistä moottoripyöristä inspiraatiota hakenut mallisarja on nyt jaettu kolmeen kategoriaan: edulliseen Elementiin, hinta-laatusuhteen terävimpään taittopisteeseen sijoitettuun Standardiin sekä Japanissa veisteltyyn Professional-lippulaivamallistoon.
Testissä olevat yksilöt ovat peräisin Element- sekä Standard-sarjasta. Lyödäänpä siis vaihde silmään ja katsotaan, kuinka uudet Yamahat nielevät soittomaileja.
RSE20 – lompakolle suopea valinta
Huomiotaherättävällä Neon Yellow -värillä viimeistelty RSE20 vie mielikuvat suoraan nopeiden moottoripyörien maailmaan. Kitaran muotokieli ja kitaran kantta komistavat hillityt ralliraidat kielivät kaipuusta avoimelle asfalttibaanalle, mutta tyylikkäällä, ei silmille hyppäävällä tavalla. Ja vaikka Indonesiassa valmistettu soitin edustaakin edullisinta Element-sarjaa, se näyttää ja tuntuu erittäin vakavasti otettavalta instrumentilta.
Kitaran mahonkirunkoa on kevennetty Yamahan mukaan paitsi soittimen painon pienentämiseksi myös resonanssin parantamiseksi.
Liimaliitoksella runkoon kytketty kaula on sekin mahonkia. Ruusupuiseen otelautaan on upotettu 22 jumbokokoista nikkelinauhaa ja kielten soiva pituus on 628,65 mm. Radius on puolestaan 12".
Soittimen maalipinnasta ei löydy lähemmässä tarkastelussa valitettavaa. Kiiltolakattu polyuretaanipinta on tasainen, eikä maalissa näy värivirheitä tai valumia. ”Budjettimallisuus” käy ilmi lähinnä koristelujen niukkuudessa: RSE20:ssä ei ole reunalistoja ja otelautamerkit ovat perinteiset pisteet. Kaula on satiinilakattu ja rungossa on soittomukavuutta lisäävät viisteet vatsalle ja kyynärvarrelle.
Kitaran kantta koristavan kolmikerroksisen plektrasuojan työjäljessä ei siinäkään ole moitittavaa, kuten ei muoviosissa ylipäätään. Rautapuoli on kromia, sisältäen tune-o-matic -tallan ja stop tailpiecen.
Kolmiasentoinen mikrofonikytkin toimii moitteetta, vaikka ei napsahtelekaan pykäliinsä erityisen napakasti.
RSE20:n akustinen sointi on vakuuttava ja pitkä. Sähköillä tilanne säilyy samanlaisena, sillä keskitehoiset mikit tarjoilevat hyvien humpparien tavoin paksua ja pitkään soivaa soundia. Plektran iskuun vastataan ärhäkkäästi, mutta soittodynamiikkaa vaihtelemalla nyanssit pääsevät esiin. Huiluäänet kajahtavat ilmoille ilman liikaa yrittämistä ja sointi on tasapainoinen.
Kaulaprofiili tuntuu kourassa modernilta c:ltä. Yläsatulan kohdalta kaulan leveys on 41,9 mm. Pääsy yläkielille on double cut -malleille ominaiseen tyyliin erinomainen. Balanssikin on kunnossa – hihnassa kitara ei keikkaa kumpaankaan suuntaan vaan pysyy tiukasti halutussa asennossa.
Mikrofonit ovat VH3n Alnico V -humbuckerit. Ne on peitetty kromikuorilla ja korkeudensäätö tapahtuu perinteiseen tyyliin kehyksissä olevilla ruuveilla. Master volume- ja tone-säätöpotikat ovat jämäkkää metallia. Tone-potikka on nostettavaa mallia ja yläasennossaan se toimii dry switchinä eli käytännössä ylipäästösuodattimena. Dry switchin tuottama lisä ylätaajuuksiin saa soundin lähentelemään puhtailla soitettaessa yksikelaisten soundimaailmaa, mutta ilman huminaa ja hivenen ärhäkämmällä luonteella. Korkeammilla säröpitoisuuksilla se puolestaan kirkastaa alarekisteriä.
Kitaraan asennetut Elixir Nanoweb 010-046 -kielet oli löystetty toimitusta varten, mutta virittämisessä ei testivaiheessa esiintynyt ongelmia. Intonaatio asettui ensimmäisen virityksen aikana automaattisesti kohdilleen. Käytössä pahamaineinen g-kieli hivenen karkaili sille tyypilliseen tapaan, mutta asia saattaisi olla korjattavissa esimerkiksi yläsatulan uria liukastamalla. Muutoin nimettömät virittimet hoitivat tehtävänsä mallikkaasti.
Kitaran mukana ei tule kovaa koteloa tai gigbagia. Värivaihtoehtoina testilaitteen keltaisen lisäksi on tarjolla swift blue, red copper, musta ja vintage white. Vasureille mallia on saatavilla kahdella eri viimeistelyllä: mustana ja swift bluena.
RSS02T – kaikkea muuta kuin keskitasoa
RSS02T edustaa Standard-sarjaa eli Revstar-hierarkiassa puolivälin krouvia. Soitin on valmistettu edullisemman sisaruksensa tavoin Indonesiassa. Testiyksilön vaahterakansi on saanut ylleen sunset burst -viimeistelyn ja sen alle kätkeytyy kevennetty mahonkirunko. Liimakaula on myöskin mahonkia, mutta tällä kertaa hiilikuituvahvikkein varustettuna. Muutoin kitaran runko ja kaula ovat mitoiltaan ja ominaisuuksiltaan samat kuin RSE20:ssä.
Vanhan kansan sanonta ”Yamaha ei pamaha”, valkenee viimeistään RSS02T:ta hypistellessä – jos edullisempi versio vakuuttaa työnjäljellään, sisarmallinsa tuntuu rakenteeltaan vielä yhden pykälän jämäkämmältä, eikä sen hallintalaitteissa ole havaittavissa minkäänlaista väljyyttä. Tämän on helppo uskoa kestävän kovempaakin käyttöä. Kitaran viritys sujui ongelmitta ja vire pysyi kovemmallakin venyttelyllä jiirissä varsin kiitettävästi, myös g-kielen osalta.
Kielten soiva pituus (628,65 mm) ja radius (12") ovat tuttuja Element-sarjasta, mutta eräs merkittävimmistä eroista edullisempaan malliin löytyy ruusupuuotelaudan pinnalta: RSS02T:n jumbokokoiset nauhat ovat rosteria ja otelautamerkit ovat pitkulaista mallia. Nauhat ovat tasaiset ja teräksisille ominaisen liukkaat. Nauhojen päitä ei ole peitetty kaulaa ympäröivällä reunalistalla ja ne tuntuvat kouraan aivan aavistuksen karheilta. Mielenkiintoisesti kaulan satiinilakkaus tuntuu kourassa hivenen RSE20:n vastaavaa miellyttävämmältä.
Rautaosat ovat kromia ja muoviosat ovat siistit aina kolmikerroksisen plektrasuojan leikkauslinjoja myöten. Kitaran viimeistely on muutoinkin tarkkaa: maalipinta on tasainen, vailla röpelöitä tai valumia. Myös rungon lakkausjälki on moitteetonta. Runkoa kiertää kaulan lailla kermanvärinen reunalista. Ainoa kauneusvirhe löytyy alasarven syvennyksestä, jossa on tarkemmassa tutkailussa havaittavissa reunalistan päällä pieni värivirhe. Tätä ei kuitenkaan välttämättä edes huomaa ellei tiedä mitä on etsimässä.
Kitara on varustettu kermanvärisillä muovikuorilla peitetyillä alnico v p90 -mikeillä. Niiden korkeudensäätö onnistuu ristipäillä ja napapalat itsessään ovat hienosäädettävissä lattapäämeisselillä. Kitaran akustinen sointi on selkeä ja jämäkkä, ja vaikka runko ei olekaan harvinaisen resonoiva, se ei missään nimessä tunnu myöskään täysin elottomalta.
Mikrofonit päätyivät varastamaan testissä suurimman huomion. Talla-asennossa voimasoinnut lohkeilevat reunasärön kiikkerällä terällä taiteillen nautittavasti ja sustain on pitkä. Kaulamikki tarjoaa kermaista liidisoundia, mutta ei aja vahvistinta tukkoon reilummallakaan säröllä. Keskiasento on omiaan puhtailla komppaukseen. Väliasennoissa soundiin saadaan kaakatusta, mutta täysin stratomaista soundimaailmaa ei soittimelta kuitenkaan kannata odottaa. Suuremmilla saturaatioasteilla kitarasta irtoaa erittäin rapeaa, mutta erottelevaa soundia. Puraisu on muhkea mutta napakka.
Master volume- ja tone-säädöt luonnistuvat RSE20:n tavoin metallisia potikoita vääntämällä. Tuntuma on täsmälleen yhtä jämäkkä kuin edullisemmassakin mallissa. Viisiasentoinen mikkikytkin napsahtelee kuitenkin asemiinsa selkeästi edullisempaa sisartaan jykevämmin. Tone-potikka on myös nostettavaa mallia. Tällä kertaa se toimii yläasennossaan focus switch -passiiviboostina.
Focus switchin aktivointi leikkaa ylärekisteriä jykevöittäen samalla keskitaajuuksien alapäätä ja bassoa. Mikit reagoivat muutoksen myötä plektran sivalluksiin hieman aggressiivisemmin.
Kaulamikillä laulava soolosoundi löytyy suoraan ilman tarvetta tone-potikan rullailulle. Tallamikrofonin osalta focus switch kesyttää miellyttävästi yläpään kirkkautta. Muutos eq:hon on omiaan soolosoittoon, mutta testin aikana huomasin jättäväni potikan yläasentoon suurimmaksi osaksi ajasta.
Kitara on varustettu muiden Revstar-mallien mukaisesti Elixir Nanoweb 010-046 -kielillä. Soitin kulkee hyvin topatussa deluxe gigbagissa, jossa on selkähihnojen lisäksi kaksikin eri kantokahvaa ja kaksi suurikokoista taskua tarvikkeille.
Testilaitteen lisäksi värivaihtoehtoina on tarjolla swift blue, hot merlot ja musta. P90:iä kaipaavat vasurit joutuvat kuitenkin pettymään, sillä RSS02T:a ei ole tällä haavaa saatavilla vasenkätisenä versiona. Kitaran vasureille suunnattu humppariversio kantaa RSS20L-mallimerkintää.
Kelpo päivitys
Yamahan Revstar-sarja on ainakin testilaitteiden perusteella päivitetty varsin onnistuneesti. Molemmat kitarat ovat työnjäljeltään erinomaisia, ne ovat helpposoittoisia ja kuulostavat hyvältä. Erityisesti RSS02T:n p90:t tekivät vaikutuksen särmikkäällä ja tuhdilla soundillaan.
Siinä missä RSE20 on erinomainen valinta aloittelijalle tai vaikkapa kakkossoittimeksi, RSS02T on rosterinauhoineen ja grafiittivahvikkeineen tehty kestämään vaihtelevia oloja ja kovaa käyttöä. Sen voi hyvin nähdä tien päällä huhkivan soittajan luotettuna keikkajuhtana. Omissa hintaluokissaan molemmat soittimet ovat mitä suositeltavimpia vaihtoehtoja kokeiltavaksi kitaraostoksille suunnatessa.
Yamaha Revstar RSE20 & RSS02T
Toisen polven Revstarit
• valmistusmaa Indonesia
• mahonkirunko
• mahonkikaula, liimaliitos
• otelauta ruusupuuta
• kielten soiva pituus 628,65 mm
• radius 12"
• säädöt: master volume ja tone
• polyuretaanilakkaus
Yamaha Revstar RSE20
• 2 × VH3 alnico V -humbuckerit
• tune-o-matic-talla, stop tailpiece
• dry switch -kytkin
• 22 nikkelinauhaa
• kolmepaikkainen mikkivalitsin
• hintaluokka testin tekohetkellä 500 €
Yamaha Revstar RSS02T
• 2 × alnico V P-90 -mikrofonit
• tune-o-matic-talla, racing-tailpiece
• focus switch -kytkin
• 22 teräsnauhaa
• viisipaikkainen mikkivalitsin
• vaahterakansi
• hintaluokka testin tekohetkellä 800 €
Lisätiedot: F-Musiikki
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
