Kaikenlaista uutta tulossa -albumi on riemastuttava kokoelma kursailemattoman suorasukaisia lauluja, jotka osuvat aikaan erehtymättömällä tarkkuudella.
Jos joku kuvitteli, että tv-tuottajana nykyään paremmin tunnettu Liisa Akimof (s.1962) olisi tehnyt arvolleen ja iälleen sopivan seestyneen albumin, on pahasti väärässä. Punk kuuluu asenteesta, joka määrittelee tekstien luonteen. Lopputulos on nerokkaan riemastuttava.
Akimof tuli Suomen kansalle tutuksi 1980-luvun alussa Tavaramarkkinat -yhtyeen lauluntekijänä. Ikivihreäksi noussut Kevät soi edelleen, ja onhan Akimofin kynästä tullut albumeittain hienoa musiikkia. Mutta viimeiset parikymmentä vuotta Akimof on ollut hiljaa. Siksi uusi sooloalbumi 27 vuoden tauon jälkeen on merkkitapaus.
Lauluääni on sama tuttu ja tunnistettava. Teksteissään Akimof on siirtynyt uudelle tasolle. Arkipäivän realismi sekoittuu anarkistiseen psykedeliaan ja kommentoi yhteiskuntaa terävän nyrjähtäneesti kuin syrjäytynyt somekriitikko – ja siitä on korrektius kaukana.
Akimof ei asetu siihen sapluunaan, mihin hänen ikäisensä naisen oletetaan kuuluvan! Päähenkilö ostaa kryptovaluuttoja tai käy vesijuoksussa, mutta lopputulos on aina jotain odottamatonta. Kuten levyn avaavassa nimibiisissä todetaan heti aluksi, että ”nyt joudutaan lusimaan”. Sitten pohditaan koukuttavan popsävellyksen siivittämänä, että minkälaisia ”pervojuttuja” siellä joutuu kokemaan.
Näitä biisejä ei olisi syntynyt co-write-biisileireillä, sillä tällaista outoa ja hämmentävää lopputulosta ei koskaan haluttaisi Nelosmedian turvallisen turruttavaan viihdeputkeen. Ei olekaan yllätys, että Akimof on julkaissut levyn itse oman yrityksensä kautta.
Toinen kiinnostava juttu on uutta sukupolvea edustava taustatiimi. Tuottajana on Amurista ja Rock Siltanen Groupista tunnettu Mikko ”Silli” Siltanen, joka on koonnut pelimannit Tampereelta.
Tärkeimpinä kantavina voimina on esimerkiksi loistavat kitaristi Pekka Tuomi (Litku Klemetti), joka myös miksasi levyn, sekä kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa (Lyyti, Tiisu). Lopputulos on moderni, mutta ajaton, tasapainoinen ja harmonioiltaan kutkuttava. Soundimaailma kumartaa värikkyydessään viime vuosituhannen popille, ja kokonaisuus keinuu ihanan pehmeällä lämmöllä eteenpäin.
Vierailijakaartissa on meritoituneita virtuooseja, kuten kontrabasisti Ville Rauhala sekä sellisti Juho Kanervo. Mainittakoon myös, että albumilla soittavat saksofonistit Sami Sippola ja Tenho Mattila, joista jälkimmäinen on Akimofin oma poika.
Levyn kaikki biisit ovat Akimofin sanoittamia ja säveltämiä. Näen teoksissa vahvaa sielunsukuisuutta Akimofin aikalaiseen, Gösta Sundqvistiin. Biisit ovat samanlaisia yllättäviä cocktaileja kuin Leevi And The Leavingsin popsinfoniat.
Levyn anarkistisin biisi on jätetty helmeksi pohjalle. Voin vain kysyä, kenellä Akimofin aikalaisella olisi ollut pokkaa tehdä #lesbohuora -niminen kappale?
”Mulle ei kukaan kykene rajoja laittaa, minä päämäärätietoisesti elämääs haittaan, kaikki sen tietää mull on pimeenä vintti… mulle kelpaa vain läpeensä hullut.”
Uskon sen!! Itseironiaa huokuva biisi kommentoi anarkistisesti aikaamme.
Livenä Lesbohuora on tietenkin kuin pommi, joka saa ihmiset räjähtämään. Näinä sovinnaisuuden aikoina anarkismin määrää on mahdoton mitata.
Liisa Akimof: Kaikenlaista uutta tulossa
Huopalahden huvitus, 2024
