Muistan kuulleeni Bill Hotan musiikkia ensimmäisen kerran jo 1990-luvun lopulla, joten pitkän linjan bändistä on kyse. Sittemmin jäsenistössä on tapahtunut muutos, sillä itse Bill Hota, suomalaisen soitinrakennuksen veteraani Jussi Ala-Kuha (mandoliini, laulu) menehtyi sairauskohtaukseen vuonna 2007. Sen jälkeen bändi on jatkanut, ja Juma Lautamajan (basso, laulu) sekä Pentti Haapasen (kitara, laulu) mukaan on tullut viulisti Kyösti Järvelä. Lisäksi tällä uutukaisella vierailee muutama lainasoittajakin.
Bill Hota & The Pulvers on soitannollisesti toimiva kokoonpano, jonka viitekehys on kuplettilaulelma kansanmusiikkimaisesti soitettuna. Avauskappale Elämän Tarkootus tuo soiton puolesta mieleen hieman jopa Fairport–tyylisen folkrockin, samoin kuin pari muutakin raitaa. Kappalemateriaalista löytää myös mukavasti erilaisia sävyjä, kun levyä kuuntelee riittävän kauan. Bändin lisäksi kappaleita ovat kirjoittaneet Hannu Sepponen, A-P Sarjanto, Jouko Mäki-Lohiluoma ja J. Karjalainen.
Tällainen musiikki on tietysti mielipiteitä jakavaa. Rehupiiklesissä ja muissa murrebändeissä on itseäni vähän nyppinyt se, että murteella laulaminen leimaa musiikkia totaalisesti. Toki ymmärrän, että oman alueen murre on Bill Hotan juttu, ja osa sanoituksista vaatiikin sitä.
Oli miten oli, Bill Hota & The Pulvers on lajinsa paras (ja kenties ainoa?)
Bill Hota & The Pulvers: Kolome komiaa (BHP01, 2015)
