Norjan helmi Borknagar on ehtinyt takoa monivivahteista mustaa metalliaan jo 90-luvulta asti. Bändin musiikissa ovat aina kuuluneet vaikutteet monipuolisesti metallin eri tyyleistä, joten mistään palaneiden kirkkojen lannoittamaan Norjan maaperään juurtumisesta ei voi puhua.
Silti bändin musiikissa on aina ollut kuultavissa kaiken läpi pohjoinen kylmyys, joka luo paikoitellen hyvinkin progressiivisesta musiikista uniikilla tavalla pisteliästä, ja Dream Theaterin kaltaisten progemetalli-titaanien musiikista hyvällä tavalla poikkeavaa.
Bändin järjestyksessään yhdestoista albumi ”True North” tuntuu kanavoivan tuota pohjoista kylmyyttä ja jylhyyttä jo nimensäkin puolesta.
Siinä missä edellinen albumi ”Winter Thrice” oli laadukas mutta hieman tasapaksu, on ”True North” huomattavasti keskittyneempi ja mielikuvituksellisempi.
Black metallia folk ja power -aineksiin yhdistelevä avausraita ”Thunderous” on mahtipontinen matka läpi tuiskun ja tuiverruksen, joka polkaisee levyn hyvin käyntiin.
”Up North” tamppaa eteenpäin jykevän kompin varassa samalla, kun urut luovat taustalle ruosteista ja kylmää mattoaan liimaten kokonaisuuden miellyttävällä tavalla eheäksi. Kappaleen vokaalisuorituksia on myös syytä kehua.
Niiden ohessa kappaleessa kuullaan monenlaisia ideoita, variaatioita ja rohkeitakin kokeiluja, ja tämä sama kekseliäisyys ja seikkailunhalu jatkuu selvästi läpi koko albumin. ”Lightsissa” kuuluu jopa kevyitä hard rock -vaikutteita, ”Wild Father’s Heart” on melankolinen ja mietteliäs balladi, ja ”Mount Rapturella” puolestaan hypätään juuri niin yliampuvaan black metallin ja pullisteluhevin pauloihin kuin voi vain toivoa.
Päätöskappaleena toimiva ”Voices” saattaa olla hyvinkin levyn parhaimmistoa, ellei paras kappale, jossa pohjoisuus kristalloituu mahtipontisten crescendojen ja äänivallien räiskynnässä.
Kappale päättyy mahtipontisen huippukohdan jälkeen siihen, kun kaikki instrumentit kuolevat hiljaa pois, ja jäljelle jää vain upean kuulas ja lähes kansanlaulumainen melodia, joka nostattaa kehoon pakkasenpuremia, jotka kylmyyden sijasta lämmittävät ja tuudittavat vahvaan tunteeseen: tässä on todellakin onnistuttu tekemään upea levy.
Kun puhutaan black metallista, harva odottaa sen olevan muuta kuin rääkymistä, blast beatteja ja tarkoituksella lo-fi -hengessä äänitettyjä kellarikasetteja. Jos taas puhutaan mahtipontisesta black metallista, tulee monelle mieleen yliampuvat ja pompöösit orkesterisovitukset kuoroineen kaikkineen.
Borknagar on kuitenkin onnistunut ”True Northilla” siinä, missä kovin muu epäonnistuu: bändi on kavunnut mahtipontisen ja polveilevan black metallin Mount Everestille.
Levyllä intensiivisyys raskauden ja tunteellisuuden muodossa ovat loistavassa balanssissa eeppisyyden, blast beattien, rääkymisien ja rauhallisempien tunnelmakohtien kanssa.
Borknagar on aina tuntunut hieman erottuvan kanssabändeistään. Se on vähemmän kikkaileva kuin Enslaved osaa olla, ja vähemmän avant-garde kuin mitä Ihsahn tuppaa olemaan.
Bändin musiikki on aina tuntunut juuri heille ominaiselta, ja ainakin minulle ”True North” tuntuu sinetöivän tämän intuition. Kyseessä on kaikessa jylhyydessään varsin virkistävä tuotos norjalaisilta mestareilta.
Borknagar: "True North", Century Media (2019)
