Talven kunniaksi valkoista vinyyliä soittimeen! Eipäs hoppuilla, tuumasi vanha japanilaisvalmisteinen LP:n pyörittelijäni heti alkuun. Kyllähän se nyt taas toimii, mutta kotvanen siinä kyllä kului, kun sain sen uskomaan, että nopeutta tarvittaisiin nyt se 45 kierrosta minuutissa. Tokeni.
CVC ei ole (tai onhan se kyllä toki sitäkin) turvakoodi pankkikortin kääntöpuolella, vaan virkistävän tuore tuttavuus Cardiffista, Walesista. Lyhennettä on ihan kätevä käyttää, kun poppoon koko nimi kirjoitetaan Church Village Collective.
Kuuden hepun muodostaman yhtyeen neljän kappaleen EP ilmestyi jo viime syksynä, mutta puidaan sattumien summana vasta nyt, vaikka tätä kirjoittaessani bändi jo onkin saanut tomerasti julkaistua debyytti-albuminsakin, perjantaina 13. tammikuuta.
A-puolen avaava Docking My Pay nousee esiin kosketinkierron ja kitaran turvin. Aivan vaivihkaa ollaankin sitten jo reippaissa, vastustamattomissa ”sing-a-long”- kööreissä ride-pellin kirkkaasti kilkuttaessa. Onpa mukavan suoraselkäistä meininkiä.
Nykivä riffi jää melko nopeasti madoksi korvaan. Eikä maukkaan häpeilemättömästi funkkaava Lonely People anna siinä mielessä yhtään lisää löysää. Vau!
B-puolen käynnistävä Winston on selkeästi, kakistelematta, kuin The Beatlesia mallia 2022!
Ei ole epäilystäkään siitä, mitä sekstetti on muiden muassa omissa soittimissaan toistanut. Nimenomaan kuoro-osuudet ovat varsin ilahduttavia. Näitä ihan aikuisten oikeasti lauletuilta kuulostavia juttuja kun tänä päivänä on todella vaikea enää kuultavaksi löytää!
Kuudestoistaosia seksikkäästi pistelevä haitsu aloittaa EP:n päätösraidan, Pyongyangin. Kitaran svengi voisi kuulua aivan hyvin edesmenneelle Steely Dan -ässälle, Walter Beckerille. Letkeätä menoa, joka tuo mieleen myös omituisesta syystä lähes täysin unohdetun, toisen mainion brittibändin, Climax Blues Bandin.
CVC:n Francesco Orsi (laulu), David Bassey (kitara&laulu), Elliot Bradfield (kitara&laulu), Ben Thorne (basso), Daniel Jones (koskettimet&perkussiot) ja Tom Fry (rummut) ovat tässä selvästikin aivan tosissaan soittamisensa kanssa, pitäen vanhoja perinteitä yllä ja laulunteon ykkösajatuksena.
Kollektiivi on kunnianhimoisesti ja demokraattisesti tehnyt yhteistyönä kaiken: kappaleet, äänityksen sekä tuotannon. On aika vaikea uskoa, että oma ykkösbändin ominaisuudessa tehtävä, ”iso” keikkansa on vasta keväällä tulossa, mutta ainahan se on jostakin aloitettava.
Asenne, porukkahenki ja soittamisen riemu ovat EP:llä käsin kosketeltavia. Antavat samalla kyyniselle kriitikollekin uskoa siihen, että saarivaltion peli ei nykymusiikin osalta olekaan vielä pelattu, vaikka siltä se on jo pitkään vaikuttanut.
CVC: Real To Reel (CVC Recordings, 2022)
