Neljännen levyn julkaissut helsinkiläissekstetti jatkaa viitoittamallaan tiellä, joka on kaukana trendeistä ja päivän popista. Bändiliideri–säveltäjä Valtteri Laurell Pöyhösen rautalankakitara luotsaa mystiseen taikamaailmaan, jossa mielikuvitus lähtee lentoon ja ajantaju häviää.
Instrumentaalimusiikki on niin elokuvallista, että sen voisi helposti upottaa yhden jos toisenkin leffan taustalle takaa-ajokohtauksia siivittämään tai jännitystä tihentämään.
Rautalangan ja surfin hengessä nakutteleva kitara yhdistettynä torvisektion ja jazzrumpujen svengiin maalaa vastustamattomasti 60-lukulaista yökerhohämyä. Tupakansavun ja punaisen sametin maailmassa käyttäydytään hillitysti, vaikka kielletyt tunteet sykkivät pinnan alla.
Suuri draama on kirjoitettu trumpetin iskuihin tai fonin eroottisiin lirutuksiin. Piiloviestit voi tulkita Pöyhösen kaiutetun kitaran agenttimelodioista – tällaista tarjoaa esimerkiksi mainosti etenevä Highway Lost ja vielä vauhdikkaampi Hips & Curves.
Säveltäjänä Pöyhönen on omintakeinen ja hienoja koukkuja on jopa tuhlattavaksi asti. Voi kuitenkin kuulla hatunnoston Lalo Schifrinin kaltaisille elokuvasäveltäjäsuuruuksille.
Levyn nimi, Slavic Souls on hieno harhautus. Kansainvälistä uraa tekevä Dalindèo kuulostaa niin amerikkalaiselta, että on hyvä heittää keitokseen ripaus slaavilaisuutta (muutenkin kuin Pöyhösen promokuvissa esiintyvällä karvahatulla). Sitä antaa tällä levyllä koloratuurisopraano Anna-Kristiina Kaappolan laulu, joka on kuin rajan toiselta puolen. Kikka, jota Pöyhönen on käyttänyt taitavasti jo viime levyillään, jolloin naisvierailijoina on ollut niin sahansoittajaa kuin tummaäänisempää laulajatarta. Ne ovat ennenkin täydentäneet hyvin instrumentaalipumpun soundia. Tell Me -kappaleessa Kaappolan ääni – tällä kertaa sanoilla – luo mystikkkaa, vieden tunnelman hienosti uudelle tasolle.
Yksin Pöyhösen piikkiin ei onnistunutta lopputulosta voi laittaa, vaikka tuotannollinen visio epäilemättä onkin hänen omansa. Rumpali Jaska Lukkarinen hoitaa tonttinsa niin lyömättömällä svengillä, että varsinkin livenä hän meinaa varastaa shown.
Trumpetisti Jose Mäenpää ja tenorisaksofonisti Pope Puolitaival ovat myös kansainvälisen mittapuun soittajia, joiden herkullista puhaltelua Pöyhönen toki taiten käyttää.
Dalindèo on niin mainio orkesteri, että soisi herra Tarantinonkin ymmärtävän kuinka yhtyeen tuotanto on kuin mittatilaustyönä hänelle tehtyä.
Dalindèo: Slavic Souls (Suomen Musiikki Oy, 2016)
