Suomessa ja maailmalla palkittu laulaja/lauluntekijä Dave Forestfield ja monessa ansioitunut kitaristi Jarkka Rissanen ovat tehneet toisen yhteisen albuminsa nimeltään 13 Gates.
Suurin osa kappaleista perustuvat traditionaaleihin, jotka pojat ovat sovittaneet omaan sähköiseen tyyliinsä sopiviksi. Niiden lisäksi levyllä kuullaan myös esimerkiksi Pops Staplesin ja Albert Kingin kappaleita. Bluesiahan Suomessa soitetaan paljonkin, mutta tämäntyylinen gospeliin pohjautuva soitanta on harvinaisempaa,
Albert Kingin Everybody wants to go to heaven but nobody wants to die on kuitenkin silkkaa bluesia. Se sisältää myös tyylikkään kitarasoolon.
Duon soitannolliset kyvythän tunnetaan, mutta myös jotakuinkin puoliksi jaetut lauluosuudetkin ovat asiaa ja täydentävät toisiaan – siinä missä Jarkan laulusoundi on kirkkaampi, tarjoaa Dave dylaniaanista kähinäänsä.
Tyylikäs kiireetön svengi tuntuu levyllä olevan pääasiana ja sehän hoituu muusikoilta hienosti. Toki välillä pitää vähän irrotella niinkuin vaikka ripeän Train ́s been gone -biisin parissa.
Dave Forestfield ja Jarkka Rissanen soittavat levyllä lukuisia erilaisia kieli- ja kosketinsoittimia. Apunaan heillä on vielä Jaakko Pöyhönen, rummut ja perkussiot sekä Jukka Kolehmainen, basso. Muutamalla kappaleella lisäksi vielä Petteri Soininen, taustalaulu ja basso sekä Jaakko Metsäpelto, perkussiot. Dave Forestfield on itse toiminut myös tuottajana.
Yksi levyn kohokohdista on Washington Phillipsin herkkä ja kaunis Mother ́s last word to his son jossa on jotenkin lastenlaulumainen fiilis.
Pops Staplesin Why I am treated so bad taas saa ylleen soulin muodon.
13 Gates-levyn päättävä Banks of the river on ehkä hienoin kappale levyllä. Siinä vain on sitä jotain…
En olisi yhtään pahoillani jos Dave Forestfield ja Jarkka Rissanen julkaisisivat vielä lisääkin levyjä duona.
Dave Forestfield & Jarkka Rissanen: 13 Gates (Wideline 2019)
