Neljännellä levyllään Death Hawks korjaa taas musiikillista suuntaansa, nyt diskomaisiin maisemiin. Kasvaako nälkä syödessä, vai onko osaava yhtye vain kyllästynyt aiempiin kuvioihinsa?
Paljon levyä kuunnelleena on suoranainen ilo todeta, että siihen ei kyllästy ja/tai kappaleesta riippuen – on löydetty ainesosia tai koukkuja, joita ei heti tai välttämättä osaa odottaa tulevaksi.
Erittäin harvinainen ja hyvä saavutus sinänsä.
Ruutia tai pyörää ei ole kuitenkaan keksitty uudestaan, vaan menneiden aikojen (ja myöhempienkin) elektronisen musiikin, diskon tai näihin läheisesti liittyvän eteerisen tunnelmoinnin saloja on tutkittu ja tarkasteltu läheltä. Taitavat pastissit ovat ansio siitä. Voihan Prince.
Hetken aikaa meni kyllä itselläni siihen, että korva ja tajunta tottuivat varsinaisen beatin olevan vaimeana taustalla tai lähes kuulumattomissa. Tällä levyllä myös kitarasoolo on harvinainen.
Tarkoitus on ollut varmastikin kumartaa tanssillisia entisaikoja, mutta kuten aina, sieltähän ne peijakkaat syklien tapaan eteemme säännöllisesti tulevat, jokainen ja joka tapauksessa. Kaikki muut genret, paitsi yksi, joka ei ole koskaan poistunutkaan. Mikä?
Tasainen kuvaa sanana levyn kokonaisuutta ja sen ilmettä. Tasapaksu se ei ole millään mittarilla. Hittiä ei ole ollut varmaan tarkoituskaan tehdä, vaikka luulisin, että jokin radiokanava tätä ihan mielellään soittaakin.
Kitaristi-laulaja Teemu Markkula on kynäillyt tekstit, ja koko muu bändi on merkitty osalliseksi sävellysurakkaan myös: Miikka Heikkinen ( rummut), Riku Pirttiniemi (basso) sekä Tenho Mattila (koskettimet). Syntetisaattori löytyy koko yhtyeen krediiteistä niinikään.
Vierailijoita on useita: laulussa Laura Moisio ja Nicole Willis, trumpetissa Jukka Eskola sekä nykyään ihan joka paikkaan ehtivä Pekko Käppi jouhikkonsa kera.
Tuotanto on merkitty koko bändin nimiin, kun äänityksessä ja miksauksessa ovat avustaneet Ilari Larjosto sekä Arto Tuunela.
Re-Run ja Scent of Life miellyttävät ehkä eniten, kun taas instrumentaali Aleyassa kuulijaa hivelee Eskolan upea trumpetti.
Keikkaa odotan mielenkiinnolla.
Death Hawks: Psychic Harmony (Svart Records, 2019)
