Pitkän linjan biisintekijä Eero Ainesmaa palasi kitaran varteen ja julkaisi omalla nimellään cd-sinkullisen takamaiden twängiä.
Eero Ainesmaa on monille tuttu maan ykkösartistien listahitteinäkin pärjänneiden biisien sanoittajana. Itse kuitenkin ilahduin levyn käteen saadessani erityisellä tavalla, sillä muistan Ainesmaan jostain 1980-loppupuolen käänteistä jolloin Mikko Kuustonen jätti Pro Fide -yhtyeen ja perusti Q.Stonen.
Sama mies teki tuolloin biisejä myös oululaiselle Perjantai-yhtyeelle, jota olin pari kertaa kuuntelemassa livenä joskus neljännesvuosisata sitten. Bändin country-biiseissä oli jotain poikkeuksellisen suomalaista sinisenjuurevaa sävyä, johon jenkkiläisiltä takamailta en muista löytyneen kuunaan yhtä kaihoisaa vastinetta.
Samaa tuttua karua kaihoa löytyy tältäkin viime kesänä julkaistulta Soi-singleltä. Bändinä on pelkistetty akustinen kokoonpano, jossa kompista vastaa kevyellä otteella soitettu moposetti ja läskibasso. Akustiset kitarat ja maniska pitävät juurevan kompin osaltaan kasassa ja Hannu Pikkarainen loihtii vielä slidellä maltillisesti sinne tänne sopivan eleettömiä lisämausteita.
Ainesmaan laulu on miksattu kuivana melko pintaan ja koko biisi kuulostaa melkein demomaisen pelkistetyltä. Silti se toimii erinomaisesti ja kiireettömään tyyliin rennon sopivasti.
Tätä olisi kuunnellut oikein mielellään vaikka koko albumillisen verran.
Eero Ainesmaa: Soi (IVTS027, 2018)
