John & Jason liikkuvat suvereenin sulavan rauhallisesti folkin ja countryn akustisissa maisemissa. Kilometrejä on selkeästi takana ja ne on käytetty hyödyksi.
Karismaa ja osaamista duolla on niin, että kappaleiksi olisi helposti voinut valita kuluneita covereita, mutta näiltä kavereilta löytyy omia säveliä ja tarinoita levyllinen kevyesti.
Tämä on sympaattisin ja äänimaailmaltaan miellyttävin levy, joka on soittimessani viime aikoina arvioitavana pyörinyt. Koronakeväinen etäpäivä kääntyi onnelliseksi tuokioksi mökillä takkatulen ääressä, kun John & Jason ottivat äänimaailman haltuun.
Soundit eivät ole tarvinneet mitään ylimääräistä, lopputulos kuulostaa kuin kaksikko soittelisi akustisiaan ja laulaisi samassa huoneessa.
Hyväntuulista, haikeaa, nostalgista ja ajankulun hyväksyvää musiikillista tarinointia on mukava kuunnella ajatuksella tai askareiden lomassa. John & Jason ovat tehneet levyllisen tasaisen varmaa menoa alusta loppuun.
Levy on soitettu pääasiassa kahden teräskielisen voimin, välissä sointia väritetään slidekitaralla, banjolla ja lusikoin. Lopputulos on tasapainoinen ja hyvällä tavalla aikuinen. Turhia ei kikkailla, ja hyvä niin.
Haikeankarhea yleissointi ja rauhallinen tempo levyllä tuo mieleen ja kestää vertailun Willien, Merlen ja Johnin viitoittaman akustisen ikämiescountryn kanssa. John & Jason laulavat ilman turhaa yliyrittämistä tai maneereja, tätä on mukavaa kuunnella,
Oma suosikkini on Willie Nelsonin mieleeni tuova I Never Got to Nashville.
Jason Laine ja Long John Ahvenainen verhoutuvat kevyesti taiteilijanimiensä taakse, mutta soittohistoriaa kaksikolla on ilmiselvästi riittävästi ja levytysura molemmilla on alkanut jo 1970-luvulla. Hyvä että ura on saanut arvoistaan jatkoa ja toivottavasti saamme nauttia herrasmiesten soitannasta vielä pitkään.
Heikoin lenkki levyssä on omakustannehenkinen kansi, mutta positiivinen kommentti löytyy siitäkin. Kansivihkonen sisältää kaikki laululyriikat, hienoa.
John & Jason: "Live Tracks at Rootman Studios", Rootman Music / Z-Trading, 2020)
