Basisti Juha-Matti Rautiainen julkaisi syksyllä toisen albuminsa jonka erilaisia tiloja maalaileva musiikki mahtuu huonosti mihinkään tiettyyn genreen.
Rautiaisen pääinstrumenttia ei levyn aaltoilevista biiseistä korvakuulolta juuri voi tunnistaa. Lähin tyylilaji erilaisia tiloja maalailevalle musiikille on väistämättä ambient. Selkeästi korostuvat sävelkulut ja perinteiset säännönmukaiset rytmiset elementit loistavat pääosin poissaolollaan - tai toistuvat lähinnä unenomaisesti uivina elementteinä.
Useimmista biiseistä tulee mieleen lähinnä erilaiset teolliset tilat, joissa vilahtaa myös luonnonääniä mukailevia äänielementtejä tai vaikkapa vieraskielisiä kuulutuksia. Pitkät, luokkaa 8-9-minuuttiset raidat vaativat keskittymistä ja kuuntelua rauhallisessa ympäristössä jotta kaikki minimalistiset nyanssit pääsevät oikeuksiinsa.
Itse jäin levyä ensimmäistä kertaa kuunnellessani pohtimaan, mikä olisi se tila tai tilanne johon tällainen maalaileva musiikki voisi parhaiten sopia. Mieleeni tuli ensimmäisenä ne planetaarioesitykset, joita olen ollut seuraamassa Tuorlan planetaariossa. Ja vasta jälkikäteen luin että Rautiaisen musiikkia on soinut myös Ylen Avaruusromua-ohjelmassa.
Artisti kertoo levynsä taustalla ja teemana olevan huoli maailman ja yhteiskunnan nykytilanteesta. Rautiaisen kotisivuilta löytyy lisää tietoa artistin taustoista ja ajatuksista.
Juha-Matti Rautiainen: ”Above Me Weeps the Sky” (RDZCD05)
