Jo 80-luvulla aloittaneen rokkarin uusin levy ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin heikompiosaisten eli kyydistä pudonneiden näkökulmasta. Päivänpolttavaa tekstitystä siitä, että kaikilla ei ehkä mene ihan niin hyvin kuin valtiovalta luulee. Myös luonto on vahvasti esillä Kikan teksteissä.
Tämä on ehkä iskelmärokkiakin, mutta ei sitä aivotonta mallia, jossa sanoitukset ovat vain jotain täytettä, tai johon laitetaan hevisoolo tai räppifiitti vain sen takia, että se on nyt muotia.
Enemmän kuitenkin tämä levy on rokkia kuin iskelmää. Varmasointinen bändi, jossa soittavat Kikka Laitisen (laulu ja koskettimet) lisäksi Kustaa Kantelinen (kitarat), Mikko Yli- Knuuttila (bassot) ja Petteri Korhonen (perkussiot), on soittanut yhdessä jo vuodesta 1992. Muita väheksymättä varsinkin kitaristi Kantelinen osoittaa hienoa tyylitajua soitossaan.
Kikka Laitisen laulu on myös oikeata laulua eikä nykypäivän vinkumista, tuskinpa autotuneakaan on tarvittu äänityksissä.
Kikka Laitisen "Puut, linnut ja taivas" -levyn hienoimpia biisejä on vaikea valita, mutta ehkä parhaiten mieleen jäävät Elämisen keveys, joka kunnioittaa 60/70-luvun perinteitä upeine sointukiertoineen, sekä Kikan hienon lauluäänen hyvin esilletuova uljas pianoballadi Kevään ensi tiaiset.
Kokonaisuudessaan hieno ja uusiutuvilla kuuntelukerroilla aina vain enemmän antava levy. Tekstit olisivat tosin voineet olla mukana. Jokatapauksessa ajatonta ja omaehtoista musiikkia jota hyvin mielikseen kuuntelee.
Kikka Laitinen Co.: Puut, linnut ja taivas (Kantka Music 2018) 30.11.2018
