|
”Polonium Polka Putina” venkoilee slaavilaisella teemallaan Kalle Kaliman kitaran otteessa, rosoisella soundilla ja humoristisesti hiukkasen epävireisillä slide-höysteillä ryyditettynä. Lieneekö tuon sävellyksen slaavisävy sitten osin Berliinin inspiroimaa, mutta joka tapauksessa suomalais-saksalainen Klima Kalima on yksi esimerkki berliiniläistyneen Kaliman erikoistumisesta trio-kokoonpanoon. Siitä Loru on hyvä työnäyte, jossa liikutaan jossain postbop-jazzin, vapaan improvisoinnin ja rock-sävyjen risteyksessä. Klima Kalima on toiminut yhtyeenä jo kymmenisen vuotta, minkä kuulee bändisoundin laadussa. Olivereiden Potratz (kontrabasso) ja Steidle (rummut) kompeissa on imua ja svengaavuutta, ja aika ajoin tapahtuvissa sukelluksissa freemäisiin osuuksiin ei ole lainkaan päälleliimauksen tuntua. Kalima taas on tässä genressä loistava kitaristi, joka osaa soittaa tarvittaessa riittävän kokonaisvaltaisesti, triosoiton vaatimuksen ymmärtäen. Levyn äänittämisestä on ollut pääosin vastuussa Jean Szymczak, ja se on taltioitu yhtä kappaletta lukuunottamatta parin päivän sessiossa vanhassa DDR:n radion kamarimusiikkisalissa. Raikkaasti hengittävä sointimaailma tukeekin musiikkia mainiosti. Kontrabasson ja rumpujen luomusoundin päällä kitara laulaa dynaamisellä reunasäröllä läpi levyn. Loru toimii parhaiten kokonaisuutena, sillä yksittäiset sävellykset eivät sinänsä ole - ainakaan tämän kuuntelijan korvissa - mitenkään erityistä klassikkoainesta. Sen sijaan ne ovat kelpo käyttömusiikkia Kaliman kitaratriolle. Instrumentaalimateriaalin keskelle vaihtelua tuo vierailija Jimi Tenorin laulama ”The Missing Page 1964” rhythm´n´blues-sävyineen. Nimikappaleen tavoin jotkut muutkin levyn sävellykset ovat äkkivääryydessään hieman lorumaisia. Klima Kaliman käsittelyssä nämä lorut toimivat vahvana näyttönä jazz-vaikutteisen kitaratrion voimasta.
|
§
