Suomalainen lastenmusiikki on jo pitkään elänyt rikasta kukoistuskauttaan. Burger Trio on siitä hyvä esimerkki. Saksofonisti Sami Sippolan loihtimat jatsahtahtavat sävellykset saavat tarinat Mona Ratalahden kynästä. Lopputulos on rikas ja omaperäinen.
Onhan lastenmusalla meillä pitkät perinteet aina lähtien MA Nummisen nerokkaista levyistä, joissa musiikki oli ennakkoluuloton keitos eri musiikkityylejä. Se onkin hyvä vertaus, sillä Nummisen jatsahtavimmat laulut ovat samasta laarista kuin mistä Burger Triokin ammentaa.
Kivahan se on tenavia puskea haastavimmille vesille musiikin äärettömässä valtameressä, mutta kyse on myös aikuisten korvista – aikuiset joutuvat kuitenkin kuuntelemaan ne samat biisit uudestaan ja uudestaan. Vaikka loppujen lopuksi lapsethan nämä valinnat tekevät, voivat vanhemmat sentään hieman ohjailla päätöksiä.
Niin, jokainen varmaan muistaa Suomen menestyneimmän lastenbändin, Fröbelin Palikoiden älyvapaat hokemat, jotka saivat jo sinällään monet vanhemmat hermoromahduksen partaalle. Pahinta oli kuitenkin harrastelijamaisesti soitetut ”rokkirallit”, jotka viimeistään pistivät jokaisen vähänkään musikaalisemman vanhemman mielenterveyden koetukselle. (meillä dvd menikin viimein ”rikki”)
Burger Triossa soitto kuitenkin lepää taitavissa käsissä. Sippola on ottanut mukaan mm. Black Motorissa musinoineen yhtyetoverinsa, basisti Ville Rauhalan, joka soittaa levyllä myös kitaraa. Tarvittaessa näiltä miehiltä taittuu hurjinkin freejazz, ja vaikka levy ei perustukaan raivokkaaseen ryöpytykseen, kuuluu osaaminen letkeytenä ja svenginä. Siihen on syyllinen niin ikään Tampereen luottosoittajiin kuuluva rumpali Sebastian Krühn.
Laulajat Kielo Kärkkäinen ja Jaakko Laitinen hoitavat homman teatterimaisella rentoudella – ja teatterissahan näitä lauluja on kansitekstien mukaan jo kuultukin. Kärkkäisen tyyli on perinteisen seitkytlukulainen, parhaimmillaan jopa satutätilegenda Elina Salo tulee mieleen saundista. Laitinen taablaa tyylilleen uskollisena ronskisti, roiskuu kun rapataan. Se saa kyllä jo omalta osaltaan tarinat eloisaksi ja filmin pyörimään.
Levytekstin puutteellisuudesta johtuen jää epäselväksi onko loppupuolen laulujen heleä ääninen laulajatar Hanna Gibson, näin kuitenkin tulkitsin. Päästään kuitenkin jo Maija Hapuoja -tyyppiseen liitelyyn. Ollaan siis jo vahvasti jazzin ytimessä. Jos saan toivoa, jalostaisin bändin kapasiteetin vielä enemmän tuohon suuntaan.
Burger Trio: "Ota kiinni Pötkönen!", Merirosvo Records (2019)
