(maansantilacd1) Viulisti-laulajan ja tukholmalaisen freelance-muusikon duo-levyllä suomenruotsalainen perinnemusiikki kohtaa jazz-henkisen kontrabasismin. Jollain tapaa levy tuo mieleen mainion Gjallarhorn-yhtyeen tuotokset, joskin tämä johtunee juuri suomenruotsalaisesta perinteestä. Maansin ja Antilan lähtökohta kun on sointimaailmaltaan huomattavasti minimalistisempi. Tässä duossa kumpikin on yhtälailla solisti. Maansin kaunista laulusointia sävyttävät Antilan usein jazzmaiset improvisaatiotuokiot. Kontrabasso laulaa siis yhtä paljon sooloa kuin säestää, usein myös jousella. Maansin soitto taas on tyylikästä perinneviulismia, jossa improvisaatio nojaa kansanmusiikin tapaan enemmänkin teemojen variointiin. Joissain kappaleissa sointia tukee myös jouhikko. Kaiken kaikkiaan juuri improvisatoriset jaksot tuovat levylle niitä sävyjä, jotka vievät sen perinteisimmän kansanmusiikin rajojen ulkopuolelle. Levyn kappaleista reilu puolet on traditionaalisia, loput tekijöiden omasta kynästä. Useassa teemassa mennään unisonossa, esimerkiksi Antilan säveltämässä "Resan till..."-avausraidassa, vaikka kontrapunktistakin satsia on haettu välillä viulujen päällekkäisäänityksinä. Monesti noita teemoja kuullaan laulettunakin. Joukossa on myös monia hyviä traditionaalisia balladeja, kuten "Sven i rosengård", "Rookasin jäniksen" ja "Lilja", joissa Maansin tulkinnat eivät petä. "Duets"-levyltä ei oikein heikkoa lenkkiä löydy. Kappaleet muodostavat miellyttävän kokonaisuuden, jossa mikään yksittäinen raita ei nouse muiden yläpuolelle, ja levyä kuunteleekin siksi mieluiten juuri kokonaisuutena. Maans-Antilan yhteistyössä viehättää hyvän muusikkouden ohella hyvät kappalevalinnat sekä pelkistetty ulosanti, josta kuitenkin löytyy kivasti nyansseja ja variaatioita. Pisteenä ii:n päällä on onnistunut äänitys ja miksaus, joka on sävyltään mukavan luomua, mutta silti avarasti hengittävää. Arvio: Timo Östman
Baltic Crossing: "Firetour" Nuoremman polven suomalaisen nykykansanmusiikin eturivivissä seisovat kaustislaiset Antti ja Esko Järvelä löytyvät tämänkin levyn tekijäkrediiteistä. Baltic Crossing on kuitenkin nimensä mukaisesti myös pohjoiseurooppalainen yhtye, joten Järvelöiden basso-, mandoliini- ja viulukattauksen ohella sen kokoonpanosta löytyvät myös tanskalainen Kristian Bugge (viulu) sekä englantilaiset Ian Stephenson (kitara, melodeon) ja Andy May (Northumbrian säkkipilli, piano). Tämän levyn teemana BC:llä on nimenomaan Buggen kautta tanskalainen perinnemusiikki, tarkemmin Lollandin ja Falsterin saarilta. Kappalevalikoimasta löytyy esimerkiksi polskaa, marssia, valssia, sottiisia ja masurkkaa. Soitannollisesti Baltic Crossing on osaava kokoonpano modernin pelimannimusiikin genressä. Viulujen, säkkipillin ja melodeonin dominoivat teemat kulkevat rivakasti, ja Antti Järvelän sekä Ian Stephensonin komppiryhmä hoitaa hommansa svengaavasti. Erityisesti nimikappaleen tasa- ja kolmijakoisuuden vaihtelu toimii hienosti, samoin kuin "English Gimp" -raidan jopa funkahtavakin rytmiikka. Livenä bändin nähneenä tiedän Baltic Crossingin energiseksi ja osaavaksi ryhmäksi. Jonkinlaiseksi miinukseksi tällaisilla kansanmusiikkilevyillä koen kuitenkin joskus sen, että niillä pyritään toistamaan live-soiton meininkiä, mutta vailla sitä keikkatilanteen luontaisesti isompaa äänikuvaa ja yleistä hulabaloota - siis sitä, kun bändi oikeasti kuulostaa isolta. Siinä missä duo-soiton riisutummassa äänimaisemassa on usein levylläkin jo luontaisesti ilmaa, bändisoittoa leimaava unisono- ja oktaavimelodiatuuttaus sekä kompin kakkosneloshöystö syövät ajoittain levyfiiliksen dynamiikkaa. Hieman avarampi äänikuva miksauksessa olisi ehkä enemmän miellyttänyt tätä kuuntelijaa. Nyt levyltä välittyvä fiilis on aika lailla se, että piirissä soitellaan mikrofonien ympärillä. Näin yleisointi jää melodiasoittimien panoroinneista huolimatta usein aika kapeaksi. Ei sillä, etteikö "Firetour" sinänsä ihan kelpo levy olisi. Kappalemateriaali on tasaista ja muusikot osaavia. Monen mielestähän se riittää aivan mainiosti.
|
§