Nyt sitten vaihteeksi jotakin ihan ja aivan muuta sekä virkistävän erilaista. Ja mikä parasta, vieläpä täältä koto-Suomestamme!
Mary Ann Hawkinsin idean voisi halutessaan kiteyttää yhteen lauseeseen: kitara- ja paikoitellen myös fonivetoista, perinnetietoista ja erittäin tyylitajuista surf-musaa pieteetillä toteutettuna.
Olin kyllä äimänä ja aivan myyty heti CD:n alusta. Viisimiehinen jengi vetää niin, että vanhalla hipillä takatukka lepattaa. Sulassa sovussa yhtyeen musiikista mieleen vääjäämättä tulevat, pikanttien ja esikuvia kunnioittavien pienten lainojen muodossa, niin rautalanka-Emmat, Pipelinet kuin Ennio Morriconen spagetti-westernit. Kaikki tämä kuitenkin maukkaan mukavan ohikiitävinä häivähdyksinä. Onpas ilahduttavan elvyttävää instrumentaalia, vaikka parissa kappaleessa viisun otsikko huudahdetaankin ilmoille. Snake Planet!
Tässä on nyt arviossani yhtyeen ensimmäinen kokopitkä, parin aiemmin julkaistun EP-levyn jälkeen. Helsingissä 2015 perustettu yhtye löytää varmasti paikkansa kotimaan musiikkipiireissä, ja ulkomaillakin luulisi olevan kysyntää tällaiselle ammattitaidolle. Ja kyllä on muuten metka juttu. Vain vieraileva trumpetisti mainitaan nimeltä levyn kansissa! Hän on Johannes Kuoksa.
Siitä pelin avaavasta raidasta. Viikinsaari Surf polkaisee juuri ja juuri puoli tuntia kokonaiskestoltaan ylittävän levyn hiukan Venturesin Wipe Outinkin meiningeissä. Kitarat (Janne Nieminen ja Lauri Talja) johtavat joukkoa, mutta antavat heti kyllä tilaa myös Niko Wilkinsonin saksofonille ja niin – em. tunnelmissa, Eemeli Rimpiläisen rummuille.
Kappaleet on nimetty eri kielillä, mikä on tietenkin markkinointiakin ajatellen viisasta. Singlenä jo viime vuonna julkaistu Hawkinsmania kumartaa Pipelinelle, All the Pretty Horses laahustaa lähimpään saluunaan Night Hawk perässään varjostaen. Hiukan hetkittäisesti raskaammalla otteella soivat Helsinki 1952 sekä Day Of the Dead nostavat esiin paremmin myös basisti Jussi Roineen matalat aallot.
Lauri Elorannan äänittämä ja miksaama ehjä kokonaisuus olisi kriitikon mielestä ehkä vielä hitusen verran parempi ilman ainoata demon asteelle jotenkin jäävää Daring Trappers -vetoa. Kriitikko se kritisoi ja karavaani vaan kulkee! Häämöttääkö muuten tuolla horisontissa Mary Ann Hawkinsin keikka, vai onko se kangastus?
Mary Ann Hawkins: "Mary Ann Hawkins" (Svart Records, 2022)
Toimituksen huomautus:
Mary Ann Hawkins (1919-1993) oli huimapäinen surfaaja, joka voitti naisten mestaruuden kolmena vuonna peräkkäin 1938–1940 USA:n länsirannikolla järjestetyissä Pacific Coast Women’s Surfboard Championship -kilpailuissa.
