Tässäpä on mainio kesäinen hyväntuulen kokoelma täynnä suomenkielisiä singer-songwriter -helmiä.
Sirkus aloittaa Taika-Jim -kappaleellaan, jossa aurinko ampuu kultaisin nuolin. Mika Nuorvan Paratiisin siirtomailla jatkaa kesän riemuista, laulussa rakastetaan hullun lailla, kun päivä paistaa tänään pohjolaan. Ja jos mahdollista, niin Anu Neuvonen Kohti kesää -laulullaan nostaa tunnelmaa entisestään akustisella herkkyydellään.
Jaakko Löytty marssittaa vahvalla rhythm and blues -runttauksellaan Kylän onnellisimman miehen kohti kesähääalttaria. Merja Laaksosen Hiukan hippi kohottaa tunnelmaa lattarirytmeillä tanssahdellen. Jere Ijäksen Punavuoren kuu jatkaa levyn mainiota tunnelmaa. Helsinkiin sijoittuvia kesäbiisejä ei ole koskaan liikaa.
Kyläkoulun talonmies on päässyt Teppo Nuorvan laulun kertojaksi. Tässä kauniinhaikeassa laulussa talonmies toivoo kesän jo päättyvän saadakseen taas nähdä ilmeisesti koulun henkilökuntaan kuuluvan ihailunsa kohteen, joka on matkannut kauas etelänlomalle.
Tarvitseeko näitä mihinkään järjestykseen laittaa, mutta Esa Elorannan Hieno päivä on mielestäni levyn komein laulu. Murheista piittaamatta ollaan hetkessä kiinni, nyt kun kesä tuli taas kuin kani hatusta. Onnelliset hetket pitää osata huomata, kun ne kohdalla ovat.
Pepe Ahlqvist tarjoilee leipää heitellen pienen sielukkaan hengähdyshetken.
Päiväunessani Anu Neuvonen jatkaa mainiosti jatsahdellen. Tai siis Anu jatkaa jatsahdellen Päiväunessani-kappaleella, kyllä te tiedätte mitä tarkoitin. Ja tästä Ali Alikoski jatkaa kesäistä tunnelmointia Kreikan maisemissa laulussaan Amorgos.
Toisella laulullaan tällä kokoelmalla Merja Laaksonen tunnelmoi kesäillassa linnanneitona trubaduurinsa kanssa. Ja keskiajan mieleeni tuovissa trubaduuritunnelmissa ollaan myös Hanna Ruuskasen Kaunis on puiden tahto -laulussa.
Oikeita asioita kaivaten muistelee Esa Eloranta toisessa laulussaan. Kun arvoa on vain rahalla, alkaakin kaivata kesäiltoja saunan kuistilla, oikeita asioita. Nostalgisissa tunnelmissa jatkaa myös Sirkus. Puupaatti-laulussa on hauska tuubakomppi.
Jere Ijäs on saanut kunnian päättää tämän kovatasoisen Humble Housen kokoelman laulullaan Minä ja Sandra Dee. Ammattitaitoa ja näkemystä riittää, on maltettu jättää ilmaa soiton ympärille, hienoa.
Humble House records eli ilmeisesti käytännössä Pekka Kähkönen on pienenä levy-yhtiönä onnistunut saamaan listoilleen huikean määrän loistavia artisteja, josta tämä kesäkokoelma on erinomainen osoitus.
Matalan majan kesä, Humble House Records (HUMBLECD53, 2020)
