Kotimaista americanaa ilman minkäänlaista suomi-etuliitettä.
Rullaava komppi, levolliset bassot, mukavasti vasemmalla ja oikealla vuoropuhelua keskenään käyviä akustisia kitaroita. Jostain mukaan uivia kissalautoja, pinnan alla kupluttelevaa Wurlitzeria ja liimaksi urkua sekä mattona soivia tai korvaan juttelevia köörejä. Paljon tremoloa, niukemmin säröä. Kuivien soundien läheisyyttä ja upeita avaria kaikuja. Sovituksissa pieniä kekseliäitä lisuja ja kaikenlaisia vaihtelua tuovia tuikkauksia.
Sankaritenorin viittaa Mikko Koskelan harteille ei ehkä sovitella, mutta tarinoiden kertojana hän on ilmeikäs ja itse kirjoitetuissa lyriikoissa on asiaa, tunnetta, itua ja oivalluksia. Laulu muuten on äänitetty ja miksattu oikeasti vanhan liiton meiningillä: solisti on liki ja läsnä, mutta sisäänhengityksiä ei kuulijan korvaan pakkosyötetä. Paremmin ei voisi.
Tuotannosta vastaavat Hannu Pikkarainen sekä Matias Kiiveri, jonka Hollywood Studiolla levy on äänitetty ja miksattu.
Mikko Koskela: Yhteisen meren äärellä (Texicalli, 2022)
