Kitaristi/laulaja Montgomeryn omaa nimeä kantava levy – hänen seitsemäs studioalbuminsa - ilmestyi ’08, joten miksi kirjoittaa siitä nyt? Jotkut kiekot eivät vanhene tuosta vain ja tätä voi suositella edelleenkin. Lisäksi tuoreen Riffin painetussa versiossa on miehen haastattelu. Kunnon kiekosta riittää kuunneltavaa pitkäksi aikaa, jos kappaleet ovat kiinnostavia. Ja tässähän on useitakin sellaisia: Moonlight Tango, Could’ve Loved You Forever, Everything About You, Love’s Last Holiday... Jos nämä radioaalloille eksyisivät, kuulijat pysähtyisivät pohtimaan, kuka on tämä akustista kitaraa roimalla ja epätavallisella otteella käsittelevä laulaja. Mutta koska singlejä näistä ei tehdä, eikä vidoitakaan, on helppo suositella koko levyn hankkimista. Albumin kappaleet ovat kaikki Montgomeryn omia, paitsi Jimi Hendrixin balladi Little Wing. Kappale on ollut Montgomeryn keikkasetissä jo pitkään, mutta levyllä vasta nyt. Sehän on vuosikymmenien aikana innoittanut monia soittajia melkoisiin revittelyihin ja niin nytkin. Käyttöön pääsee koko konstien varasto: on erikoisia sointuja, huiluääniä, kaulan taivutuksia ja näppäilyä vuoroin sormilla, vuoroin plektralla. Välillä mies kytkee säröpedaalin päälle ja kuulostaa melkein sähkökitaralta – mutta vain melkein, sillä tässä ja läpi koko albumin on kuitenkin kyse akustisen soinnista. Muille trion jäsenille (David Piggott, basso ja Phil Bass, rummut) jää säestämisen tehtävä. Yhteispeli toimii, ja esimerkiksi heti avauskappaleeseen River on sovitettu rytmiryhmän ja Montgomeryn vuorovetoja. Myöhemminkin niitä tulee lisää. Keikalla ryhmä puhaltaa kappaleisiin enemmänkin puhtia. Olisi kiva nähdä Montgomery yhtyeineen suomalaisissa klubeissakin. Kiva levy, jonka laittaa soittimeen kerta kerran jälkeen.
|
§