Ontrei on aiemmin toiminut duona, jonka muodostavat soitintutkijat ja musiikin tohtorit Rauno Nieminen ja Timo Väänänen.
Nieminen tunnetaan Suomen soitinrakennuskoulutuksen eräänä merkittävänä henkilönä, joka on erikoistunut muun muassa jouhikkoon. Timo Väänänen on erikoistunut sekä erilaisiin kanteleisiin että eri kansojen kanteleisiin. Molemmat miehet ovat kiinnostuneita ikiaikaisista lyyra-soittimista, joiden tutkiminen on kuljettanut duoa tutkimusmatkoille Suomesta ja Karjalasta Puolaan ja Länsi-Siperiaan saakka.
Levyllä Nieminen soittaa länsi-Siperialaista Pyngyr-lyyraa sekä rumpua Väänäsen soittaessa länsi-Siperialaista kurkiharppua, Pyngyriä sekä perkussioita.
Niemisen ja Väänäsen lisäksi Hummaani-levyllä kurkkulaulaa Sauli Heikkinen, joka on vahvasti mukana Suomen kurkkulauluskenessä.
Levyn on äänittänyt ja miksannut Väänänen. Hän on myös ottanut valokuvat levynkansiin sekä suunnitellut ja toteuttanut kannet.
Masteroinnin on tehnyt Mika Rintala, joka on tehnyt uraa muun muassa elektronisten soittajien rakentajana ja kokeellisen musiikintekijänä (Verdeaudio).
Levyn soundit ovat selkeät ja erottelevat niin, että kunkin soittimen ominaissoundi tulee esiin. Kaksikanavaiseen stereokuvaan äänilähteet on muotoiltu täydentämään toisiaan. Levyllä matalat taajuudet eivät puuroudu, ja alapää on hyvin ilmava. Esimerkiksi viimeisessä biisissä rumpu pumppaa tasaisin ”sydämen sykkein” n. 50 Hz:n taajuudella selkeänä, mutta täyteläisen tummana kuin nganasanien shamaanirumpu jonkun etnomusikologin kenttä-äänityksessä.
Samassa biisissä Heikkilän moni-ilmeinen kurkkulauluilmaisu väliin sweeppaa ylä-ääneksillä noin 1–2,5 kHz:n alueella isommassa tilasoundissa ja väliin taas on ihan kuivana matalana krahinana kuuntelijan korvissa. Tätä kaikkea säestää aaltoileva jouhikkomainen jään ja lumen narinaa muistuttava sahaussoundi, joka sekin paikoittain leikittelee ylä-ääneksillä.
Levyn musiikki perustuu improvisointiin, jota kolmikko harjoitti studiossa. Hummaani-levyn musameno on intensiteetiltään vaihtelevaa, soundimaailma on ilmavaa ja sitä värittää pohjoisen tundran tunnelma.
Rytmikkäämmissä teoksissa pulssintuntu on arkaaista niin, että niiden tahdittamana voi tanssia itsensä vaikka shamanistiseen hurmokseen.
Levyn musiikki sopii monenlaiseen käyttöön: sen avulla voi vaikkapa rentoutua-irtautua arjesta, ”langeta loveen” eli transsiin, tanssia arkaaisia pakanamaan tansseja ja fiilistellä oletettavasti ikivanhoja soundimaailmoja monien sukupolvien takaa täysin erilaisesta maailmasta.
Isot peukut tällaiselle musiikille kaiken anglo-amerikkalaisen valtavirtamusiikin keskellä eläessämme!
Lisätiedot: Ontrei
