Jo vuodesta 2006 toiminnassa ollut Pintandwefall on samaan aikaan sekä aliarvostettu että yllättävän merkittävä yhtye kotimaisella rock-kentällä. Vaskivuoren lukiossa perustetun yhtyeen filosofian ytimessä on aina ollut musiikin omaehtoinen tekeminen huolimatta siitä, osataanko soittimia soittaa niin sanotusti ”kunnolla”.
Mainittu tekemisen periaate on kuulunut bändin musiikissa erityisesti sen alkuaikoina, ja siinä oli aina tiettyä viehätystä ja autenttisuutta.
Vuonna 2011 yhtye alkoi yhdistellä rujoon The White Stripes -henkiseen autotallirokkiinsa elektronisia vaikutteita, ja lopputuloksena oli ihastuttava ”The Time Is Right For Romans, Baby”.
Vuonna 2013 julkaistiin samassa hengessä jatkanut ”Be My Baby”, jonka jälkeen seuraavaa albumia saatiinkin odotella neljä vuotta.
Tuona aikana yhtyeessä vaikuttava Ringa Manner siirtyi julkaisemaan kansainväliselläkin tasolla huomioitua ja kunnianhimoista taidepoppia The Hearing -nimellä, ja myöhemmin musiikkimedian rakastamaan Ruusut -kokoonpanoon.
Bändin muut jäsenet alkoivat hekin tehdä musiikkia myös toisissa kokoonpanoissa. Ninni Luhtasaari perusti Ninni Forever Bandin, ja myöhemmin Sanna Komi alkoi esittää omaa musiikkiaan nimellä KO:MI.
Pintandwefall julkaisi vuonna 2017 jälleen uutta musiikkia ”Red And Blue Baby” -levyn muodossa, jolla yhtye palasi takaisin simppeliin autotallirokkiin.
Tänä vuonna ilmestynyt uusi ”Your Stories Baby” -albumi jatkaa samanlaisella linjalla.
Tuotannoltaan albumi on kuiva ja mahdollisimman orgaanisen kuuloinen. Kaiku on säästetty lähes pelkästään lauluraitoihin, ja kaikki muu ajetaan mahdollisimman kiillottamattomana sisään.
Kappalemateriaali on yksinkertaista indie rockia (vaikka kyseinen termi onkin kyseenalainen) hipster-estetiikalla (vielä kyseenalaisempi ja väsyneempi termi), ja tämä tulee parhaiten esille kappaleista, kuten ”The Roof”, ”Eyes of MJ” ja ”Job Interview”.
Toisinaan Pintandwefall kanavoi vanhaa punk-energiaansa kappaleissa kuten ”Titanic” ja ”Dandelion”.
Jostain syystä kuitenkin aina, kun yhtye yrittää tehdä jotain saman tyylistä kuin varhaisina vuosinaan, on lopputuloksena harmillisen väsynyt imitaatio siitä energiasta ja vapaudesta, jota bändin musiikki tihkui esimerkiksi kahden ensimmäisen albumin kohdalla.
Harmillisesti kuitenkin kontrastina taas ne taiteellisemmat yritykset eivät tunnu albumilla yhtä harkituilta ja kauaskatseisilta kuin mihin on totuttu esimerkiksi Ringan ja Komin soolotuotannossa. Lähimmäs levyn tyyli tuntuu pääsevän Ninnin soolobändiä, ja valitettavasti se ei riitä Pintandwefallin neljän ensimmäisen levyn ulottuvuuksiin.
Ehkä lähimmäs sitä emotionaalista autenttisuutta, erilaisten soonisten ja teknisten rajoitusten kautta syntynyttä kekseliäisyyttä ja omalaatuisuutta päästään kappaleessa ”Ah-ah-ah”, joka on kauniiden stemmojen kuorruttama herkkä balladi.
”Connect With Me” on toinen esimerkki siitä kunnianhimoisuudesta, mitä on mahdollista toteuttaa ilman tarkasti siloteltua pop-tuotantoa ja lukuisten äänitettyjen raitojen Colosseumia.
Mikäli kykenee kuuntelemaan albumia ilman, että kallon takana on muistikuva siitä, mitä bändin tuotanto oli ennen, ja miten upeaa musiikkia sen yksittäiset jäsenet tekevät nykyään omilla poluillaan, on albumista mahdollista löytää paljon nautittavaa.
Kuulijoille kuin varmasti myös tekijöille itselleen Pintandwefall tuntuu olevan nykyisin selkeä kanava tehdä musiikkia ilman sen suurempia paineita. Se on kuin vanha ystävä, jonka kanssa juttelee aina silloin tällöin, mutta jonka luota on taas hyvä lähteä suurelle maailmalle jahtaamaan omia unelmiaan.
Pintandwefall: ”Your Stories Baby” (2020, Soliti Music)
