Nurmeksesta New Yorkiin päätynyt kitaristi Olli Soikkeli (s. 1991) on tehnyt mahdottomasta totta: hän soittaa mustalaisjazzia niin uskottavasti, että keikkaa riittää Ison omenan klubeissa kuusi iltaa viikossa. Myös Ranskan ja Hollannin mustalaismuusikot ovat ottaneet Soikkelin omaksi pojakseen, joten spekulaatiot pellavapään uskottavuudesta voidaan haudata alkuunsa. Soitto kuulostaa autenttiselta ja henkeä löytyy.
Newyorkilaiskvartetin esikuva on ollut Hot Club de France ja sen vetovoimainen johtokaksikko kitaristi Django Reinhardt ja viulisti Stéphane Grappelli. Samanlaista asetelmaa on helppo nähdä ykköskitaristi Soikkelin ja viulisti Jason Anickin otteissa. Rhythm Future Quartet on selvästi heidän bändinsä ja spotti vaihtuu niin, että molemmat pääsevät loistamaan. Soikkeli ja Anick ovat loihtineet esikuvilleen kumartavan levytyksen, jossa on elämää ja iloa. Soitto svengaa niin kuin se vain voi.
Mistään kilpaurheilusta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ote on kauttaaltaan musikaalinen ja välillä maltetaan rauhoittua seesteisempiin sävyihin. For Paulus, Soikkelin kollegalle Paulus Schäferille säveltämässä kappaleessa kuullaan erittäin maukasta viulun ja kitaran vuoropuhelua, ja livetunnelma on käsin kosketeltava. Tämä levyssä onkin parasta!
Missään vaiheessa ei astuta studiosessioiden sudenkuoppaan, liialliseen varman päälle pelaamiseen, eikä kliinisyyteen pääse uhkaamaan hyvää menoa. Temmot elävät juuri niin kuin tämmöisessä musassa kuuluukin.
Levy on myös erittäin hienosti taltioitu. Akustisuus on säilytetty ja kitaran soundissa on sopivasti kihinää ja rahinaa. Kokonaisuutta ei ole lähdetty siivoamaan ja silottelemaan liikaa – dynamiikkaa löytyy nykymittapuulla yllättävän paljon.
Anickin soitossa on laajuutta ja sävyjä. Ne pääsevät hyvin esille yhdessä yhtyeen toisen kitaristin, Max O’Rourken, kanssa sävelletyssä Travels-kappaleessa. Siinä tyylillinen kirjo laajenee jo elokuvallisiin sfääreihin. Samaa linjaa jatkavat Anickin sävellykset Amsterdam ja Still Winter, joiden viulumelodioissa on kaunista haikeutta.
Vivahteikkaat ja onnistuneet sävellykset ovat suurelta osin bändin omia. Vaikka juuret ovatkin perinteessä, on katse siis tulevaisuudessa. Siksi onkin vaikea ymmärtää Beatles-laina Come Togetherin ottamista mukaan. Sen olisi aivan hyvin voinut jättää keikkojen encore-hauskuutukseksi. Levykokonaisuuteen se ei istu ja alkaa hyvin pian vain ärsyttämään.
Sitä vastoin ranskalaisen mustalaisjazzkitaristin Biréli Lagrènen klassikko Made in France soi upeasti Soikkelin ja Anickin vuorotellessa sooloissa.
Soikkeli on uskomaton virtuoosi, joka saa soittoonsa oikeanlaista tunnetta ja särmää. Toivottavasti bändin kehitys jatkuu ja rundit yltävät Suomeenkin asti. Ainakin levyn perusteella kvartetti on livenä täysin vastustamaton.
Rhythm Future Quartet: ”Travels” (2016)
