Laulaja Timo Turpeinen nousi keikkalavoille 70-luvun lopussa Funky President -yhtyeen kanssa ja tuolta ajalta on perua myös muusikkoveljeys basisti Jan-Olof Strandbergin kanssa.
Koko matkaa eivät nämä kaverukset ole samoissa kokoonpanoissa taivaltaneet, mutta loppukeväästä levyn julkaisseessa Root Food -yhtyeessä kummallakin on jälleen kantava rooli.
Komppitontilla Strandbergia tukee rumpali Jartsa Karvonen ja parivaljakon yhteissointi on juurimusiikkiin kuin omiaan – tässä tavoitetaan amerikkalaisen rytmimusiikkiperinnön olennainen ydin irtonaisella, mutta samanaikaisesti jäntevällä groovella.
Turpeinen puolestaan on solistisen toimensa ohessa sanoittanut kaikki levyn kappaleet ja säveltänytkin valtaosan materiaalista. Neljän kappaleen säveltäjäksi on merkitty kitaristi Jarmo Hynninen, joka on myös sovittanut kaikki kappaleet ja tuottanut levyn. Tyylin mukaiseen ja dynaamiseen soundipuoleen on panoksensa antanut onnistuneesti myös äänittäjä Tatu Turpeinen.
Yhtyeen viides jäsen, kosketinsoittaja Timo Vesajoki, täydentää soitannollista ja soinnillista palettia maukkaasti, ja hänelle soisi kyllä isompaakin roolia kokonaisuudessa. Nyt instrumentaation etualaa hallitsevat erilaiset kitarat akustisesta sähköisiin ja vaikka sekin puoli hoituu autenttiseen ja täysin suvereeniin malliin, jää kosketinsoitinten runsaampaa käyttöä hieman kaipaamaan silloin, kun kuuntelee koko levyn yhtä mittaa.
Etenkin kun näillä kappaleilla on runsaine sooloineen mittaa tyypillisten keikkaversioiden tapaan eikä tavanomaisen radiosoittoon optimoidun lyhennelmän verran. Yksittäisiä kappaleita kuunnellessa tähän asiaan ei niin kiinnitä huomiota, mutta puolen tusinaa biisiä peräkkäin on jo aika iso annos.
Ilmeisesti levystä oli aivan alkujaan määrä tulla vain jonkinlainen demo omaan käyttöön, mutta hankkeen edetessä se kasvoi viralliseksi julkaisuksi. Kertomatiedon mukaan tekstitkin olivat alunperin englanniksi, mutta jossain vaiheessa laulukieleksi vaihtui kuitenkin suomi.
Tämä on kerrassaan loistava käänne, sillä Turpeisen tekstit ovat lopulta se ulottuvuus, jolla nämä perinnetietoiset ja genren vakiintuneita muotoja tarkasti seuraavat sävellykset nousevat uusiksi teoksiksi ja todella erottuvat joukosta.
Diibadaabailun sijaan Turpeinen on löytänyt jokaiseen kappaleeseen jonkin jujun, jonka vuoksi tekstin haluaa kuunnella loppuun silloinkin, kun ajomatka on edennyt jo päätepisteen parkkiruutuun ja moottorikin on sammutettu. Silti auton penkille jää mieluusti vielä toviksi, ettei tarina katkeaisi kesken.
Kun tekstin sanarytmit istuvat muutamaa hieman kulmikkaammaksi jäänyttä kohtaa lukuunottamatta täydellisesti sävelkaarien muotoihin ja painotuksiin, ansaitsee Turpeinen kymppiplussan tekstittäjänä.
Tyhjästä ei nytkään nyhjäistä, sillä taustatietoja penkoessa käy ilmi, että sanoittaminen on kulkenut miehen matkassa jo teinivuosista asti ja se kyllä kuuluu hyvällä tavalla.
Tyylillisesti pohja on tekstienkin osalta sanoitusperinteessä, jossa riimitystä arvostetaan. Sillä saralla taitavan sanoittajan tunnusmerkkinä on, ettei viesti muotoudu saatavilla olevien riimien mukaan vaan ajatus määrittää sanavalinnat ja täyttää samalla riimityksen lait. Tämän riman Turpeinen ylittää kevyesti ja alastulokin on hallittu.
Hatunnosto myös Turenki Records -levy-yhtiölle, joka edelleen julkaisee mielenkiintoista, mutta lähes poikkeuksetta marginaaliin jäävää laatumusiikkia. Onneksi tältä levyltä ovat myös radioasemat löytäneet mieluistaan materiaalia, jolle tosiaan soisi kyllä laajempaakin huomiota läpi valtakunnan.
Lisätiedot: Levykauppa Äx
