Tanakkaa kapakkarockia vetävän Tohtori Lounamon soittajistosta löytyy yhtymäkohtia Lahden rock-historiaan niin Sleepyjen kuin Turo's Hevi Geenkin osalta. Kokoonpano on elänyt vuosien saatossa, ja oikeastaan Tyhmyys on in -levyn myötä bändi palaa nyt alkujuurilleen Dr. Feelgood -vaikutteisen musiikin pariin. Tällä kertaa kuitenkin kokonaan oman materiaalin puitteissa, lainakappaleita ei mukaan ole otettu.
Levyn kansikuvan värit ja nimi linkittyvät läheisesti esikuvayhtyeen Stupidity-albumiin, eivätkä yhtymäkohdat jää kanteen. Aivan parhaimmillaan bändi onkin nimenomaan rankasti Feelgood -henkisissa biiseissä, joissa kaikki myös osuu kohdilleen.
Kitara edellä mennään ja sen soundissa kuuluvat selkeästi niin John Fogertyn kuin Wilko Johnsoninkin vaikutus, eikä Albert Järvistäkään ole aikoinaan sivuutettu huomiotta. Slide tuo paikoin mehukasta lisäsävyä kitarointiin, mutta samaa tiukkuutta ei sen käsittelyssä ole kuin sormitettujen riffien väännössä. Kerrassaan mainiota ja tyylinmukaista lisäväriä soundiin tuovat levyllä vierailevan Jukka Ilmosen piano ja urut.
Musiikkina Tohtori Lounamon biisit ovat niin standardikamaa, etteivät ne herätä suuria tunteita mihinkään suuntaan. Teksteissä sen sijaan tulee esiin kyky nähdä arkisessa elämässä käypiä ituja pieniin kertomuksiin. Aiheeksi käy vaikka kevään ensimmäinen toiviomatka kaupunkiin, kun on ensin koko talvi rassattu Harrikoita ajokuntoon. Se kaikkien bändien pakollinen analyysi oman kotitalon erikoisista asukkaistakin on puettu Jätesäkkishow-kappaleessa piristävästi humoristiseen ja riittävän omaperäiseen kuosiin.
Melko hiomattomasta ja paikoin aika kömpelöstäkin muodostaan huolimatta tekstit ovat mukavan persoonallisia ja uskoakseni aidosti itseironisia. Pisteet siitä.
Soitannollisesti Tohtori Lounamo on vankempi kuin laulullisesti ja siinä kenties onkin sen tulevaisuuden suurin kysymys. Keikalla, sopivassa paikassa ja otollisessa mielentilassa tämä toimii varmasti. Jos bändiä taas ei ole keikalla nähnyt ja musiikkiin tutustuu suoraan levyn kautta, saattaa kyllä hieman tökkiä, sen verran suurpiirteisiä ollaan vireen ja fraseerauksen suhteen. Ronskius on rockissa hyve, mutta kyllä osumatarkkuuttakin silti kaivataan.
Loppuun täytyy sanoa vielä pahoittelut siitä, että vaikka levy ilmestyi jo ennen kesää, niin jotenkin se hautautui työhuoneen paperipinkkojen alle ja tupsahti esiin vasta syksyn pimetessä. Tohtori Lounamon verkkosivut ovat aika hiljaiset, toivottavasti yhtye kuitenkin vielä toimii.
Tohtori Lounamo, Tyhmyys on in, Rocket Records, 2014
