Helsinkiläinen Väkipyörä on kolmemiehinen kokoonpano, joka omien sanojensa mukaan pukee musiikiksi fiktiivisiä tarinoita ja omia kokemuksia. Yhtyeen jäsen Mike Kurkiin ilmoittaa, ettei Väkipyörällä ole esikuvia, eikä mitään tietoisesti ajateltua genreä, vaan kyseessä on tarinan ääntä. Yhtyeestä ei ole myöskään olemassa ainakaan toimitukseen tietoon tullutta promokuvaa tai muuta tiedotetta.
Väkipyörän debyyttilevyllä on kuusi kappaletta (Wreck, Trouble, Prowling alt, Nachzug nach Berlin, Friedrichshain, Narziss), joista jokaista säestää Youtube-kanavalla jonkinlainen kuva- tai videomateriaali. Tämä materiaali on vanhahtavaa, joko tummasävyistä tai mustavalkoista.
Musiikki puolestaan on paitsi tummasävyistä, myös avaruudellista, utuista ja rosoista. Se nojaa syntikoin ja (ilmeisesti) konerummuin luotuun äänimaisemaan ja monesti rosoisella sähkökitaralla soitettuihin temaallisiin osuuksiin. Kitarassa on selkeästi bluesahtavaa otetta (erityisesti Prowling alt- ja Nachzug nach Berlin-kappaleissa).
Väkipyörän musiikissa on ideaa; soundit ovat ihan hyviä ja sähkökitaraosuudet on soitettu minimalistisesti, mutta hyvällä maulla. Toisaalta on todettava, että mitään helppoa kuunneltavaa tämä ei ole, sillä kappaleet ovat nimenomaan tunnelmia. Parhaiten huomasin Väkipyörän toimivan yhdessä kappaleiden videoiden kanssa tai taustamusiikkina lukemisen rinnalla.
Väkipyörä (2016, omakustanne, julkaistu Soundcloudissa ja Youtubessa)
Väkipyörän soittolistat:
TIMO ÖSTMAN
