William Suvanne luottaa yhtyeineen vankalla groovella pohjustettuun musiikkiin. Vaikka improvisointi yltyy paikoin myös melkoisen vapaaksi, ankkuroidaan valtaosa kappaleista kuitenkin selkeään poljentoon, jota on helppo seurata vaikka ei tällaista musiikkia olisi aiemmin kuunnellutkaan.
Omalta osaltaan levyn tekee helposti lähestyttäväksi sekin, että bluesista ja rockista tuttuja sointukiertoja käytetään monessa biisissä pohjana – oivaltavasti juuri sen verran muunnellen, että kuulijalle annetaan kyllä turvallisia kiintopisteitä, mutta samalla vältellään itsestäänselvyyksiä ja tylsyyteen helposti johtavaa liiallista ennakoitavuutta.
Suvanne kunnostautuu säveltämisen ohessa solistina ja hänen soittoaan on ilo kuunnella. Jo ensimmäisen kappaleen soolona puhallettu intro vie mielikuvat heti oikeaan tunnelmaan, vaikka kenties liikkeelle olisi päästy hieman lyhyemmälläkin alustuksella. Jos genre on vieras ja haluaa itselleen lempeän orientaation aiheeseen, suosittelen aloittamaan kappaleista ”On the Strip” tai ”Playmates”. Genreen jo syvällisemmin perehtyneet voivat aloittaa mistä kohdasta hyvänsä…
Suvanne viljelee soitossaan luontevia ja sellaisina vaivattomasti hahmotettavia melodia-aiheita, ja moduloi monesti samaa aihelmaa näppärästi toistuviksi perättäisiksi kuvioiksi. Hieno taito.
Mainitut kaksi kappaletta sopivat esimerkeiksi senkin vuoksi, että niissä esittäytyy samalla levyn toinen keskeinen hahmo – pianisti/säveltäjä Mikael Jakobsson. Yhteistyö toimii, ja Jakobssonin soljuva soitto yhtä nautittavaa kuin koko yhtyeen – Tuure Koski bassossa ja Mikko Arlin rummuissa pelaavat yhteen saumattomasti ja tasapainoisesti.
Markku Veijonsuon äänitysjälki on sekin oivallista. Bändia ei ole jaettu soittajittain vasemmalle tai oikealle, vaan vaikutelma on kuin klubin pöydässä istuen kuunnellessa. Musiikki itsessään lähes monoa, mutta tilasoinnin ansiosta leveyttä kuitenkin löytyy.
Etäisyysvaikutelma on sekin luonteva – foni on johtosoittimen asemassa juuri passelisti etualalla ja yhtye sitten mukavasti hieman taaempana. Ratkaisu toimii komeasti: kaikesta saa selkoa ja äänellä on tilaa hengittää.
Erinomaista kotimaista musiikkia.
William Suvanne
• kotisivut
• facebook
• William Suvanne: Semibluff (youtubevideo)
William Suvanne "The Tenor", Groovy Records (2014)
