Levyarviot

Pitkänlinjan harmonikkataiteilija, musiikin tohtori, Markku Lepistö on oman instrumenttinsa syvätaitaja. Kansanmuusikkona tunnetuksi tullut Lepistö on työskennellyt monien muusikoiden kanssa, ja hänellä on laaja äänitteiden julkaisuluettelo. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjoja harmonikasta.

Elliot’s Crazy Compass lähestyy toimitusta Snapshot Gallery -nimisellä EP-julkaisullaan. Uuden, mutta erittäin toimivan kokoonpanon valttina on sopiva miksaus maanläheisyyttä ja useita kuuntelukertoja vangitsevana kestävää haasteellisuutta.

Aukusti Koivisto on nuoremman polven rautalanganvääntäjä. Agentsin jalanjäljillä tässä ollaan versioimassa suomeksi Renegadesia ja Weeping Willowsia.

Maamme kärkibasisteihin kuuluva Jan-Olof ”Puppe” Strandberg (63) julkaisee jo kymmenennen soololevynsä. Materiaalia on äänitelty ja työstetty rauhassa noin vuoden verran, mutta onpa mukana myös alunperin jo vuosituhannen alunkin satoa.

Siberia perustettiin 1981 virtolaisen Donna-yhtyeen kitaristin Jari Yliahon ja rumpali Paavo Kaiholan sekä porvoolaisen Sister-yhtyeen laulaja/basistin Jari Loisan toimesta.

Vuonna 2005 perustettu amerikkalainen Those Who Lie Beneath -niminen orkesteri vaihtoi nimensä Vitrioliksi vuonna 2013. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että ennen nimenvaihdosta yhtye soitti deathcorea, kun taas uudistunut Vitriol luottaa ehdan kuolometallin ikiaikaiseen voimaan.

Viisimiehinen Stonehills tulee Joensuusta, ja kakkoslevy nostaa monisävyiseen ilmaisuun pystyvän bändin potentiaalisten radiomenestyjien joukkoon.

Suomalainen kansanmusiikki ammentaa menneestä, mutta jatkuvasti uudistaen. Inka Niemi on keskittynyt suomalaisiin tuutulauluhin. Toteutus on hallitun taidokas.

John & Jason liikkuvat suvereenin sulavan rauhallisesti folkin ja countryn akustisissa maisemissa. Kilometrejä on selkeästi takana ja ne on käytetty hyödyksi.
Karismaa ja osaamista duolla on niin, että kappaleiksi olisi helposti voinut valita kuluneita covereita, mutta näiltä kavereilta löytyy omia säveliä ja tarinoita levyllinen kevyesti.

Puritaaninen metalliyhteisö yllättää tasaisin väliajoin ahdasmielisyydellään. Lorna Shoren sinfonisia elementtejä sisältävä death/black-hybridikeitos ei nimittäin ole jostain syystä kelvollinen päästäkseen metalligenren arvostetulle Metal Archives -tietokantasivustolle. No, syykin on toki selvä. Yhtye on kehdannut määritellä musiikkinsa deathcoreksi ja sehän ei ole missään nimessä soveliasta tai hyväksyttävää.
Jätetäänpä genremäärittelyt taka-alalle ja pureudutaan itse musiikkiin.

Tässäpä on mainio kesäinen hyväntuulen kokoelma täynnä suomenkielisiä singer-songwriter -helmiä.

Helsinkiläinen kokoonpano ammentaa bulgarialaisesta lauluperinteestä, mutta miksaa englanninkielellä laulettuihin teksteihinsä myös jazzillisia sävyjä. Kokonaisuus on tummanpuhuva.

Jokainen suomalainen on kuullut Haaviston soittoa ainakin tietämättään. Onhan mies soittanut pedal steeliään ja muita kielisoittimia 1700 kappaleella Kari Tapiosta Freukkareihin. Oma ura alkoi 70-luvun alussa Vanhassa Isännässä ja jatkuu tänä päivänä ainakin Hoedownissa.

Viime vuoden loppupuolella debyyttialbuminsa julkaissut Velvet Ocean on seitsenhenkinen ryhmä Oulusta. Yhtyeen keulakuvana toimiva heleä-ääninen Riitu Ronkainen on vastannut levyn sanoituksista ja sävellyksistä yhdessä puolisonsa Jake Ronkaisen kanssa.

Micke & Lefty ft. Chef päättää kymmenen vuotta kestäneen julkaisutaukonsa. Uusi albumi Let The Fire Lead on saatekirjeen mukaan akustinen levy sähköisellä tunnelmalla varustettuna.

Jo vuosituhannen alussa perustettu kotimainen Crimson Sun on kypsytellyt musiikkinsa suloja rauhassa, sillä yhtyeen debyyttilevy näki ensimmäiset hartaat silmäyksensä vasta vuonna 2015. Omakustanteena julkaistava Fates on heidän toinen täyspitkä albuminsa.

Velvet on Adamin neljäs studioalbumi. Se sisältää 13 uutta kappaletta, ja tyylin puolesta tässä mennään hiukan eri linjoille, kuin edellisillä sooloprojekteilla.


Triona toimiva Antroposeenin Piste lähestyy toimitusta uudella Uusi ylväs maailma -äänitteellä. 

Yhtye kertoo soittavansa depressiivistä rokkia, johon yhdistellään vaikutteita popista ja metallista. Huhtikuussa julkaistu levy kuvaa saatekirjeen mukaan länsimaista mielenmaisemaa.

Norjalainen Mayhem on kiistatta yksi niistä harvoista saatanallisten säkeiden soihdunkantajista, joiden kohdalla voidaan käyttää termiä ”legendaarinen” ilman, että se aiheuttaa oksennusrefleksiä tahi myötähäpeää.

Homegrown piti julkaista jo 1975 mutta Young piti sitä liian henkilökohtaisena levynä erottuaan juuri näyttelijä Carrie Snodgrassista.