Suomalaisen reggaen keskeisiä hahmoja on Suomenlinnan studiolla työskentelevä Tommi Tikkanen, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Bommitommi.
Riffin printtinumerossa 2/2023 hän kertoilee ikimuistoisimmista sessioistaan peräti kuuden sivun mittaisessa haastattelussa, mutta tässäpä on maistiaisiksi muutamia sivujuoneita, joita ei printissä ole.
Soul Captain Bandin torvisoittajat
Kirjoittajaan ovat tehneet vaikutuksen niin Soul Captain Bandin kuin Jukka-Pojankin torviarrit. Ne ovat kuulostaneet aina jollain tavalla autenttisilta, ilman mitään Suomi-vibaa. Kuin Wailers konsanaan olisi ne soittanut. Bommitommilla on osuutensa molempien tuotannoissa, joten mikäs luontevampaa kuin kysyä häneltä asiasta.
Tommi arvioi, että autenttisuudessa on osittain ollut kyse soittajien tatsista, sattumasta ja suunnittelusta. Ainakin yksi bändi vaikutti taustalla voimakkaasti.
– Me ollaan ihannoitu tietyn tyyppisiä torvijuttuja. Kun tehtiin ekan Soul Captain Band -levyn äänityksiä, oli edellisenä kesänä Suomessa käynyt brittilainen dub-yhtye Zion Train. Se oli paljon elektronisempaa tavaraa torvisektiolla höystettynä. Ja livemiksaaja dubautti niitä lavalla.
– Zion Trainin torviarrit kuulosti ihan joltain 70-luvun kamalta. Joltain Pablo Mosekselta. Me katottiin pelkästään niitä. En tiedä pöllittiinkö me heiltä jotain, mutta heidän vaikutustaan on tullut väistämättä mukaan. Ei silloin ole tajunnut, että mikä on autenttista, mikä ei.
Liian napakka meininki
Soul Captain Bandin debyytti, vuonna 2001 ilmestynyt Jokaiselle tulta on äänitetty samaisessa huoneessa, jossa istumme haastattelun aikana. Äänittäjänä oli tältäkin palstalta tuttu Petri Majuri. Kun albumi ilmestyi, olivat vannoutuneimmat reggaefanit sitä mieltä, että levyn soundit ovat liian rock.
– Mä ymmärrän, että rumpujen soittotyyli oli aika napakka, olihan rummuissa Jaska Lukkarinen. Ja eritoten rumpujen miksaus. Se ei kuulostanut modernilta eikä perinteiseltä jamaikalaiselta reggaelta. Mä tuottajana yritin tehdä siitä vaan mahdollisimman hyvän kuuloista. Ei mulla ollut kokemusta, taitoa, syvyyttä tai edes ymmärrystä. Nyt kun sitä kuuntelee, niin se sopii ihan hyvin siihen musaan eikä siinä ole mitään hävettävää. Toisessa päässä oli vahva blokki, joka oli vahvasti sitä mieltä ettei tämä ole Jamaika-musaa vaan enemmänkin jotain euroviisuhommaa.
DJ on diktaattori ja Tommi äänitetuottaja
Tommilla alkoi takki olla tyhjänä vuoden 2014 lopulla. Alla oli seitsemän vuotta joka sunnuntai klubin pyöritystä, radio-ohjelmaa maanantaisin ja eri artistien kanssa keikkaa ja studiota. Kaiken tämän luoma aalto kantoi kuitenkin pitkälle.
– Olisi kantanut vielä pitemmälle, jos oma stamina ja prioriteetit olis olleet samat. Pidän itseäni enemmän äänitetuottajana kuin DJ:nä. Vaikka DJ-hommaan liittyy kylläkin hienoa hetkessä elämisen taikaa. Kun sä tiedät, että jos mä tähän droppaan tietyn biisin, niin mitä sitten tapahtuu… tulee maanjäristys. Kun sen tekee ja valitsee biisin, jota kukaan ei odota, tulee hetken aikaa sellainen kaikkivoipuuden, täysin musiikin kanssa yhtäolemisen ja yleisön seuraamisen ja herkkyyden yhdistelmä. Sitä ei tapahdu missään muualla. Ei edes livekeikalla, koska sä et voi olla diktaattori. Kaikki muut soittajat on siinä mukana. Mennään tiukan suunnitelman mukaan ja sä joustat sen orgaanisen massan mukana. DJ-keikalla voit muuttaa kaiken. Ja se energia on ihan mieletön juttu!
Ja kuten alussa todettiin – Riffin printtinumerossa 2/2023 julkaistussa piiitkän piiitkässä haastattelussa luodataan kotimaisen raggaen keskeisiä tapahtumia ja niiden taustoja kuuden sivun syvyydeltä.
Huom! Lehti ei liihota saavuttamattomiin: Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Voit tutustua lehteen tarkemmin myös tilaamalla kahden numeron tutustumistarjouksen, joka ei sido jatkotilaukseen.
