Audiovisual 2011 -messuilla järjestetyn äänitetuotannon muutosta ruotivan paneelikeskustelun puheenjohtaja Janne Viksten muistuttaa ettei ole kauan aikaa siitä, kun tuotantotahti oli albumi viikossa: bändi äänitti arkipäivät, viikonloppuna miksattiin ja sunnuntai-iltana levy oli masterointia vaille. – Ei sellaisia bändejä enää ole jotka osaisivat tai viitsisivät puurtaa viikon studiossa ja tehdä valmista jälkeä soittamalla. Nyt vain pannaan äkkiä jotain kamaa sinne kovalevylle tyyliin ”kyllä siitä saa tehtyä”, Finnvoxin Arto Tuunela kertoo asenneilmastosta. Uurastuksen painopiste on nyt eri kohdassa kuin ennen. Jos bändi aiemmin käytti aikaa yhteissoiton hiomiseen, nyt se pyrkii ymppäämään editoimalla lähtömateriaaliin jotain sellaista, mitä siinä ei ole. Jukka Puurula tarttuu äänityssessioiden sirpaloitumisesta johtuvaan isoon käytännön ongelmaan. Hajanaisia sessiofileitä parsiessaan äänittäjä saattaakin voivotella, että ”kunpa olisi ollut jokin akustinen tila missä nämä soittimet on äänitetty”.
Taidetta liukuhihnaltaNykyisten editointisoftien joustavuus ja saatavuus tuppaa kääntämään syy- ja seuraussuhteita päälaelleen. Editointia tehdään paljolti siksi koska se on mahdollista, eikä aina pysähdytä miettimään onko se tarpeellista.
Tiiviimpää tahtiaTeatterikorkeakoulun Jari Kauppinen tokaisee, että nykykehityksen tuloksena esittävän taiteen tuotantoaikatauluissa äänisuunnitteluun ei pääsääntöisesti budjetoida enää studioaikaa ollenkaan. Työkalujen katsotaan olevan niin joustavia, ettei studiota tarvita kuin poikkeustilanteessa – jos produktiossa edellytetään korkealaatuista akustiikkaa. Kauppisen mukaan jokainen voi nyt ostaa ”studion” tonnilla tai parilla, mutta tullakseen äänittäjäksi, tuottajaksi tai äänisuunnittelijaksi täytyisi osata jotain, mitä muut eivät osaa sekä kuulla mielessään sellaista, mitä muut eivät kuule. – Sikäli nykyteknologia demokratisoi tuotantoprosessin, että jokainen halukas voi hankkia kamat. Porukasta pulpahtavat sitten pinnalle ne, joilla on laitteiden lisäksi taitoa, näkemystä ja sitkeyttä opiskella, Kauppinen uskoo.
Teksti ja kuva: Tommi Saarela Oheinen nettiartikkeli on lisäys Riffi 7/2011:ssä julkaistuun juttuun, jossa tunnetut studioketut pohtivat kotimaisen äänitetuotannon ja audiokoulutuksen murrosta.
Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta
|