Valokuvien käsittely tietokoneella ei ole mielekästä, jos näyttö puuttuu tai siinä on vääristyneet värit. Yhtälailla äänitys, miksaus ja editointi ovat työnä mielekkäitä vain jos on mahdollisuus kuulla mitä äänittää, ja kuinka muokkaustoimet vaikuttavat ääneen.
Äänitys vielä saattaa onnistua karunkin monitoroinnin kanssa, jos on kokemusta, mutta siitä eteenpäin polku muuttuu askel askeleelta kivisemmäksi. Hyvät kaiuttimet ja niille sopivat vahvistimet ovat perusvaatimus. Ne eivät kuitenkaan yksin auta, jos niiden sijoittelu tai ympäristö pilaavat kokonaisuuden. Huoneakustiikan kevyelläkin oppimäärällä voi välttää pahimmat karikot.
Kuuntelukolmio
Kuunteluun kohdistuu joukko ehtoja, joiden tulisi täyttyä samaan aikaan. Stereokuvan eheys on tällainen välttämättömyys – kaiutinten väliin tulisi muodostua vasemmalta oikealle tasainen äänikenttä, johon jokin ääni voidaan panorointisäätimellä sijoittaa. Jos kaiuttimet ovat liian etäällä toisistaan, niiden väliin tuntuu jäävän keskivaiheille aukko. Jos ne ovat liian lähellä toisiaan, minkäänlaista leveysvaikutelmaa ei synny.
Oikeaoppinen asetelma on ylhäältä katsottuna tasasivuinen kolmio (kuva 1.), jonka kahdessa kärjessä on kaiutin ja kolmannessa kuuntelupiste. Jos kuuntelupiste on lähellä, tulee kaiutintenkin olla lähellä toisiaan. Jos kuuntelupiste on etäämpänä, tulee kaiuttimienkin olla vastaavasti kauempana toisistaan.
Näe niin kuulet
Kaiuttimista kuuluvan suoran äänen tulisi olla äänityöläisen tärkein informaation lähde työn aikana. Tämä ei onnistu, jos kaiuttimen ja kuuntelupisteen välissä on fyysinen este. Jos kuuntelupisteestä voi nähdä kaiuttimen diskanttielementin ja ainakin puolet bassokartiosta (erillistä sub-bas-kaiutinta lukuunottamatta), ollaan voiton puolella. Jos näkee koko kaiuttimen, vielä parempi.
Heijastukset
Ihanteellisessa tilanteessa kuuntelija kuulee kaiuttimista tulevan suoran äänen värittymättömänä. Kaiuttimista tuleva ääni ei sen vuoksi saisi heijastua kuuntelupisteeseen lähipinnoista voimakkaasti (kuva 2.), sillä pitempää reittiä kulkeva heijastunut ääni myöhästyy suoraan nähden ja aikaeron vuoksi suora ja heijastunut ääni summautuvat keskenään erivaiheisina. Syntyy kampasuodatukseksi kutsuttu ilmiö (kts. Saarinen selvittää, 1/2011), joka vääristää voimakkaasti taajuusvastetta.
Kuva 2.
Lähipinnoista heijastuvat ääniaallot eivät muodosta samanlaista miellyttävää tilan tuntua tai huonekaikua kuin kauempana olevista pinnoista heijastuvat ja hieman myöhemmin kuuntelupisteeseen saapuvat äänet. Lähipintojen heijasteet yksinkertaisesti tuhoavat kuuntelun.
Jos taas voimakas heijastava pinta on esimerkiksi mikserin kansilevy, muuttuu tilanne sen mukaan kuinka korkealla kuuntelijan korvat ovat. Työpisteen optimointi vaatii aikaa ja vaivaa, mutta järjestely tuottaa myös paremmat edellytykset saada laatua aikaan.
Heijastuksia ei voi täydellisesti välttää, mutta oleellista on, etteivät lähipinnat toimi akustisina peileinä joiden polttopisteessä kuuntelija istuu.
Kaiuttimen sijoitus ja bassotoisto
Kaiutin on yleensä suuntaava keski- ja diskanttialueella. Bassoäänet sen sijaan vuotavat kaiuttimesta myös sivuille ja taaksepäin (kuva 3.). Osa tästä taaksepäin lähtevästä bassoäänestä palaa kaiuttimen takana olevasta seinästä takaisin huoneeseen. Jälleen suora ja heijastunut ääni kohtaavat toisensa erivaiheisina ja jokin taajuus kumoutuu, jokin toinen saattaa korostua. Kaiuttimen minimietäisyys taustalla olevasta seinästä riipuu niiden toistaman bassokaistan alarajasta. Mitä alemmas mennään sen kauempana seinästä olisi kaiuttimen hyvä olla.
