Jos kytkee passiivielektroniikalla varustetun kitaran lyhyellä johdolla suoraan vahvistimeen, kitaran sointi on kirkas ja plektran kynsäisyt särmikkäitä. Kun tilalle vaihdetaan kyllin pitkä johto, soundi himmenee ja äänten alukkeet pehmenevät. Syynä on johdon kapasitanssi, joka kasvaa sitä suuremmaksi mitä pitempi johto on. Jotkut tykkäävät ilmiöstä ja ovat tehneet sitä osan omaa soundiaan, joillekin toisille ilmiö on kauhistus.
Kitaran ja vahvistimen väliin sijoitettava pedaalikokoelma saattaa aiheuttaa saman ilmiön vielä paljon rajumpana. Erityisesti, jos käytössä on true by-pass -tyyppisiä efektejä, joissa pedaalin oma elektroniikka ohitetaan kokonaan silloin, kun efekti ei ole päällä.
True by-pass eli suora yhteys tulojakista lähtöjakkiin kuulostaa kyllä ihanteelliselta, mutta todellisuudessa jokainen pedaali jää kuitenkin signaalipolulle lisäämään kapasitanssia. Tulos ei välttämättä ole niin auvoinen kuin äkkiseltään olettaisi.
•••
Bufferi on teknisesti impendanssin muunnin, joka pudottaa kitarasignaalin korkean impedanssin matalaksi, jotta signaali pysyisi siirron aikana mahdollisimman terveenä.
Jos bufferi on toteutettu hyvin, se ei vaikuta itsessään äänen sävyyn mitenkään. Jos bufferoitu signaali kuulostaa kirkkaammalta kuin bufferoimaton, kyse on yleensä siitä ettei johto tai laiteketju enää vaimenna ylätaajuuksia kuten tapahtui ilman bufferia. Tämän voi tarkistaa kytkemällä kitaran suoraan vahvistimeen lyhyellä johdolla ja vertaamalla soundeja keskenään.
•••
Pelkistettyjen buffereiden lisäksi markkinoilla on myös boosterin ja bufferin yhdistelmiä, joista saa impedanssimuunnoksen ohessa jonkin määrän lisävahvistusta. Ne ovat sitten oma lukunsa ja saattavat tarkoituksellisesti muokata soundia osana lisävahvistusta tai sen seurauksena, että signaalivoimakkuutta nostettaessa vahvistin käyttäytyy eri tavoin.
•••
Monet kitarapedaalit sisältävät itsessään bufferin, mutta eivät kaikki. Yhtenäisen käytännön puuttuessa paras mittari on korva: jos efekti on polkaistu pois päältä ja sointi meltoontuu tai teho hupenee, erillinen bufferi saattaisi tuoda plussaa.
Yksi syy true by-pass -kytkennän muodikkuuteen vintage-henkisyyden ohella lienee se, että kokemukset efektipedaaleiden ohituskytkennöistä eivät aina ole olleet niin positiivisia.
•••
On myös pedaaleita, joiden oma lähtöimpedanssi on verraten korkea. Useissa lähteissä mainitaan esimerkkinä Phase 90, jonka sijoittaminen viimeiseksi pedaaliksi ennen vahvistinta saattaa aiheuttaa pulmia, jos kaapeli vahvistimelle on pitkä. Selvä pelipaikka erilliselle bufferille.
Eräissä historiallisissa efektipedaaleissa puolestaan on erittäin matala tuloimpedanssi, ja ne muodostavat kitaran elektroniikan kanssa vuorovaikutuksen, joka on tarkoituksellista. Tällaisina mainitaan usein Fuzz Face ja Big Muff, joiden sointi on yleisen maun mukaan parhaimmillaan suoraan kitaran perään kytkettyinä. Jos signaalihävikki kuitenkin pakottaa miettimään bufferia, se liitetään laiteketjuun vasta fuzzin jälkeen.
Matalasta korkeaan
Hyvänä pidetään yleisesti sovitusta, jossa vastaanoton impedanssi on vähintään kymmenkertainen verrattuna lähettävän pään impedanssiin.
Passiivielektroniikalla varustetun kitaran nimellinen lähtöimpedanssi on tyypillisesti joitakin kymmeniä kilo-ohmeja vaihdellen sen mukaan millainen kytkentä kitarassa on ja missä asennossa säätimet ovat.
Vastaanottavan laitteen tuloimpedanssin pitäisi siten olla luokkaa 500 kilo-ohmia tai enemmän, ja aika yleisesti vahvistimissa ja efektipedaaleissa on yhden megaohmin tuloimpedanssi. Suuri yllätys ei liene se, että tämä on yleinen tuloimpedanssi myös buffereissa.
Viimeksi mainittujen lähdöissä on sitten jonkin verran hajontaa. Kohtuullisen nettiharavoinnin perusteella buffereiden lähtöimpedanssit ovat alimmillaan luokkaa 100 ohmia, ja haarukan yläreuna jää reilusti alle yhden kilo-ohmin rajan. Jonkinlainen konsensus vallitsee siis tässäkin.
Milloin juu, milloin ei?
Tarvetta bufferille voi ilmetä heti kitaran jälkeen, ennen ensimmäistä efektipedaalia. Tai jos pedaaliketjun alussa on ”perinteinen” fuzz, niin heti sen jälkeen. Tai mahdolllisesti vasta koko pedaalilajitelman päätteeksi, ennen signaalin lähettämistä vahvistimelle.
Jos soundi tuntuu menettävään ryhtiään ja kaivattu kirkkaus katoaa jonnekin vaikka laitteet ovat ehjiä ja kytkennät periaatteessa kunnossa, bufferi saattaa tuoda kaivatun avun.
Etenkin isoilla lavoilla langaton audioliikenne, valaistus ja muut visuaaliset tehostelaitteet tuottavat moninaisia RF-häiriöitä. Bufferointi ei tee signaalista balansoitua, mutta matalampi impedanssi on jonkin verran epäherkempi näille häiriöille.
Huomioitakoon vielä se, että aktiivielektroniikalla ladatussa kitarassa on itsessään bufferi, joten se ei ole samalla tavalla altis soinnin nuhjautumiselle kuin perinteinen passiivi-elektroniikalla varustettu serkkunsa.
Toinenkin erikoistilanne on syytä mainita: jos kitara on kytketty lyhyellä johtonysällä instrumenttikäyttöön optimoituun langattomaan lähettimeen, toimii lähetin/vastaanotin-yhdistelmä itsessään bufferina.
Jutun kuvituksessa esiintyvän Carl Martin Buff Deluxe -pedaalin käyttötestin voit lukea tämän linkin kautta.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä tietoiskuja julkaistaan verraten usein Riffin printtinumeroissa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
