Teksti: Timo Östman Jaguar-mallin synnystä tuli juuri parahiksi täyteen 50 vuotta, |
Artikkelit
Otsikon teema on vuosien varrella noussut esiin seminaaripaneeleissa, haastatteluissa, oppimateriaalin ja koulutussisältöjen suunnittelussa, illanvietoissa ja kahdenvälisissä keskusteluissa. Aihetta on käsitelty runsaasti kirjallisuudessa ja alan lehdissä, ja koko lailla samat ihanteellisen äänittäjän määreet näyttävät nousevan esiin riippumatta siitä onko puheenvuoro äänittäjällä, tuottajalla vaiko artistilla.
Teksti: Timo Östman ”Heavy wood”, luonnehtii kanadalainen Don Ross omaa soittotyyliään, jossa erikoisviritysten terästämä sormisoitto yhdistyy kansilyönteihin, huiluäänitekniikkaan ja funk-bassovivahteisiin. |
Teksti: Niko Laasonen Allen & Heath GLD-80, Digico SD11 ja Midas Pro1 tarjoavat ammattikäyttäjille varsin maltilliseen hintaan erittäin melleviä ominaisuuksia, kukin hieman omalla tyylillään. |
Teksti: Kalle Heino Suomenlinnan Ylivoima-studiolla syntyvät suositut suomalaiset reggaelevyt, kuten Jukka Pojan ja Raappanan tuotokset. Tuottaja Tommi Tikkanen on tuttu näky myös lavoilla näitä artisteja säestävän Sound Explosion Bandin kosketinsoittajana. Vahva yhteys trooppisen saaren musiikkiskeneen pitää Tikkasen oman työn tuoreena. |
AER Saksalainen insinööritaito ja tavaroiden teollisen valmistuksen korkea laatu ovat melko lyömätön yhdistelmä. Sen puolesta liputtaa myös AER, jonka erikoisvahvistimissa heijastuu tinkimätön pyrkimys kohti absoluuttista hyvää. Timo Östman ja Pirkka Isotalo ottivat koekäyttöön kitara- ja laulukäyttöön soveltuvan AER Compact 60-3:n, sähköbassolle suunnitellun AER Amp Two:n sekä akustiselle tai kontrabassolle tarkoitetun AER BassCube2:
|
Alkuperäisen Club Date -malliston 50-vuotispäivän kunniaksi julkaistu kattaus nostaa päätään Ludwigin uutuustarjonnassa. Vanhan liiton meininkiä kunnioittava Club Date SE otettiin syyniin tuoreeltaan
|
Kuva: Denis Goria Amorphiksen kosketinsoittaja Santeri Kallio yhdistelee suomalaismytologiseen metalliin eteerisiä synaliidejä, Jon Lordille kumartavaa Hammond-soittoa ja fiilisteleviä pianoriffejä. Kallion laaja-alaiset kosketinsoundit kuljettavat bändin musiikkia eri aikakausille, mutta miehen soittofilosofia palautuu silti aina yhteen soittimeen: pianoon.
|
Erilaisia digimiksereiden ohjaussovelluksia on iPadille koodattu jo pitkään, mutta Mackie toteutti asian hieman toisin: nyt iPad ei olekaan täysin varustellun mikserin lisävarusteeksi soveltuva kauko-ohjain vaan saman tien koko mikserin käyttöpinta. Sen ulkopuolella säädetään vain analogisten mikrofonivahvistimien tasot, kaikki muu sormeillaan näytöllä.
|
Elixir päällysti bassonkielet uudella tavalla: nyt luvataan samanlaista soundia kuin normikielillä eikä päällysteenkän pitäisi rispaantua. Ernie Ball taas päätti lisätä kobaltin kielten raaka-aineeksi. Miten tämä erittäin kova metalli taipuu sormenpään alla, siitäkin otettiin selvää. |
Seattlen maamerkkinä tunnettu Space Needle on likipitäen pakollinen kohde kaupungissa vieraileville. Retken toiseksi etapiksi voisin suositella tuon Näsinneulan näköisen, joskin hiukan korkeamman tornin juurella sijaitsevaa Experience Music Project -näyttelyä joka on jonkinlainen elämyskeskuksen ja museon välimuoto.
Teksti: Timo Östmanin Cigno, Chicagoan ja Firenze – persoonalliset nimet, persoonalliset ja mukavasti vanhahtavat muodot. Yhdysvaltalainen Hanson lyö pontevasti jalkaa oven väliin sähkökitaramarkkinoilla, joten otimme selvää millaisista tulokkaista on kysymys. |
Tascamin digitaalinen Portastudio on itsenäinen 24-raitainen mikseritallennin, jonka lisäksi äänitystoimiin tarvitaan vain mikrofoneja, kuulokkeet tai kaiuttimet sekä tarvittavat kaapelit. Niin – ja lopuksi tyhjä cd-aihio, jolle valmiin musiikin voi miksattuna masteroida. |
Studiomikrofoneilla vankan maineen luonut DPA tunnetaan myös teatteri- ja musikaalinäyttämöiden tarpeisiin suunnitelluista miniatyyrimalleista. Kevään messuilla esitelty d:vote-instrumenttimikrofoni on puolestaan suunnattu konserttilavoille. Ensiluokkaisen äänen lisäksi sillä on valtteinaan erittäin monipuoliset ja pätevät kiinnitystarvikkeet, joilla mikrofonin saa asemoitua miltei mihin tahansa lyömäsoittimista jousistoon ja kitarasta puhaltimiin. |
Suomalaiskolmikko Petteri Taponen, Riku Pasanen ja Sammy Roiha ryhtyivät kehittämään kokonaan uudenlaista ja perinnemalleja mekaanisesti kestävämpää nauhamikrofonia noin kolme vuotta sitten. Perusteellisen tutkimustyön, ankaran puurtamisen ja lukuisten prototyyppien tuloksena syntyi valmis tuote, jonka Riffi loppukeväästä 2012 sai kokeiltavakseen. Samalla haastateltiin Sandhill-tiimiä, joka kehitystyössään tukeutui niin perinteisen suunnittelulaboratorion ja mittakammion käyttöön kuin hieman epätavallisempinkin käytännön kokeisiin. |
1960-luvun taitteessa julkaistu Formula 602 on paitsi yksi symbaalivalmistuksen virstanpylväistä myös keskeisiä symbaalisarjoja, jotka nostivat Paisteen merkkinä arvostetuimpien joukkoon. Aikojen saatossa rumpaleiden tarpeet ja maku muuttuivat, ja poikkeuksellisen puhdasta ja pehmeää sointia tuottavien Formuloiden valtakausi alkoi hiipua 1970-luvun lopulla. |
Toteaa Riffin haastattelussa Al Schmitt, jonka tuottajan ja äänittäjän ura on kestänyt jo yli 50 vuotta. Al Schmittia pidetään eräänä maailman parhaista jazzin ja erityisesti laulun äänittäjistä, ja meriittilistalta löytyvätkin mm. Frank Sinatra, Elvis, Sam Cooke, Ray Charles, Natalie Cole, George Benson, Diana Krall, Celine Dion, Paul Anka, Barbara Streisand, Michael Buble ja Paul McCartney. |
Muusikon ja/tai esiintyvän artistin työ on aina ollut julkista, mutta eipä ole julkisuuskaan enää kuten ennen. Yksityisyyttä on yhä vaikeampi varjella, kun liki jokaisella kanssamatkustajalla on kännykkäkamera kuvaamiseen ja sosiaalinen media raportoimiseen. Ja jos Fb ei anna riittävän laajaa julkisuutta, voi kaupungilta tai vaikka lomarannalta napatun kuvan ja kertomuksen aina lähettää iltapäivälehdille tai keskustelupalstoille, joissa uteliaita silmäpareja kyllä riittää.
Kitara Fenderiltä, mallinnustekniikka Rolandilta – siinäpä messevä resepti, jossa kummankin toimijan erikoisosaaminen näyttää koituvan yhteiseksi iloksi. |
Suomen kansainvälisesti menestynein pelimusiikin säveltäjä Ari Pulkkinen luokittelee videopelien ei-musiikillisen audiosisällön siten, että ”sound design” sisältää ensinnäkin pelillisesti tärkeät informatiiviset äänet, jotka liittyvät siihen pelaaja tekee ja mitä tekeminen aiheuttaa. Kaikki menuäänistä ja tasokorotuksien merkkisignaaleista alkaen pitää yksitellen suunnitella sopimaan pelin äänimaailmaan.