Levyarviot

Vuonna 2005 perustettu amerikkalainen Those Who Lie Beneath -niminen orkesteri vaihtoi nimensä Vitrioliksi vuonna 2013. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että ennen nimenvaihdosta yhtye soitti deathcorea, kun taas uudistunut Vitriol luottaa ehdan kuolometallin ikiaikaiseen voimaan.

Viisimiehinen Stonehills tulee Joensuusta, ja kakkoslevy nostaa monisävyiseen ilmaisuun pystyvän bändin potentiaalisten radiomenestyjien joukkoon.

Suomalainen kansanmusiikki ammentaa menneestä, mutta jatkuvasti uudistaen. Inka Niemi on keskittynyt suomalaisiin tuutulauluhin. Toteutus on hallitun taidokas.

John & Jason liikkuvat suvereenin sulavan rauhallisesti folkin ja countryn akustisissa maisemissa. Kilometrejä on selkeästi takana ja ne on käytetty hyödyksi.
Karismaa ja osaamista duolla on niin, että kappaleiksi olisi helposti voinut valita kuluneita covereita, mutta näiltä kavereilta löytyy omia säveliä ja tarinoita levyllinen kevyesti.

Puritaaninen metalliyhteisö yllättää tasaisin väliajoin ahdasmielisyydellään. Lorna Shoren sinfonisia elementtejä sisältävä death/black-hybridikeitos ei nimittäin ole jostain syystä kelvollinen päästäkseen metalligenren arvostetulle Metal Archives -tietokantasivustolle. No, syykin on toki selvä. Yhtye on kehdannut määritellä musiikkinsa deathcoreksi ja sehän ei ole missään nimessä soveliasta tai hyväksyttävää.
Jätetäänpä genremäärittelyt taka-alalle ja pureudutaan itse musiikkiin.

Tässäpä on mainio kesäinen hyväntuulen kokoelma täynnä suomenkielisiä singer-songwriter -helmiä.

Helsinkiläinen kokoonpano ammentaa bulgarialaisesta lauluperinteestä, mutta miksaa englanninkielellä laulettuihin teksteihinsä myös jazzillisia sävyjä. Kokonaisuus on tummanpuhuva.

Jokainen suomalainen on kuullut Haaviston soittoa ainakin tietämättään. Onhan mies soittanut pedal steeliään ja muita kielisoittimia 1700 kappaleella Kari Tapiosta Freukkareihin. Oma ura alkoi 70-luvun alussa Vanhassa Isännässä ja jatkuu tänä päivänä ainakin Hoedownissa.

Viime vuoden loppupuolella debyyttialbuminsa julkaissut Velvet Ocean on seitsenhenkinen ryhmä Oulusta. Yhtyeen keulakuvana toimiva heleä-ääninen Riitu Ronkainen on vastannut levyn sanoituksista ja sävellyksistä yhdessä puolisonsa Jake Ronkaisen kanssa.

Micke & Lefty ft. Chef päättää kymmenen vuotta kestäneen julkaisutaukonsa. Uusi albumi Let The Fire Lead on saatekirjeen mukaan akustinen levy sähköisellä tunnelmalla varustettuna.

Jo vuosituhannen alussa perustettu kotimainen Crimson Sun on kypsytellyt musiikkinsa suloja rauhassa, sillä yhtyeen debyyttilevy näki ensimmäiset hartaat silmäyksensä vasta vuonna 2015. Omakustanteena julkaistava Fates on heidän toinen täyspitkä albuminsa.

Velvet on Adamin neljäs studioalbumi. Se sisältää 13 uutta kappaletta, ja tyylin puolesta tässä mennään hiukan eri linjoille, kuin edellisillä sooloprojekteilla.


Triona toimiva Antroposeenin Piste lähestyy toimitusta uudella Uusi ylväs maailma -äänitteellä. 

Yhtye kertoo soittavansa depressiivistä rokkia, johon yhdistellään vaikutteita popista ja metallista. Huhtikuussa julkaistu levy kuvaa saatekirjeen mukaan länsimaista mielenmaisemaa.

Norjalainen Mayhem on kiistatta yksi niistä harvoista saatanallisten säkeiden soihdunkantajista, joiden kohdalla voidaan käyttää termiä ”legendaarinen” ilman, että se aiheuttaa oksennusrefleksiä tahi myötähäpeää.

Homegrown piti julkaista jo 1975 mutta Young piti sitä liian henkilökohtaisena levynä erottuaan juuri näyttelijä Carrie Snodgrassista.

Olli Soikkeli Trion energisoivaan ja perinnetietoiseen jazz-svengiin ei tunnu kyllästyvän sitten millään. Trion albumista tuli minulle talven kuunnelluin levy.

Muusikko/toimittaja Suonna Konosen vetämä Huojuva lato on julkaissut seitsemännen albuminsa, joka jatkaa yhtyeen verevää ja sanoituksellisesti nerokasta linjaa.

Emmi Kujanpään esikoisalbumin musiikillinen maailma kuplii itämerensuomalaisen ja bulgarialaisen kansanmusiikkimaailmojen sävyjä, ripauksella tuvalaista tunnelmaa ja yhden kappaleen nyrjähtänyttä sirkusmaailman haikeaa outoutta.

On artisteja, joista voi sanoa, että he soittavat oikeastaan ihan omaa musiikkityyliään, tässä tapauksessa ”Sonny Landreth -musiikkia”. Oma soundi ja tyyli musiikintekijänä on jalostunut sen verran tunnistettavaksi.

Jo vuodesta 2006 toiminnassa ollut Pintandwefall on samaan aikaan sekä aliarvostettu että yllättävän merkittävä yhtye kotimaisella rock-kentällä. Vaskivuoren lukiossa perustetun yhtyeen filosofian ytimessä on aina ollut musiikin omaehtoinen tekeminen huolimatta siitä, osataanko soittimia soittaa niin sanotusti ”kunnolla”.