Kirja-arviot

Nyt ei kainostella, kun "Luke" puhuu suunsa puhtaaksi. Paikoin mennään jo sillä rajoilla, että onko tämäkin pakko kertoa kaikille, mutta herra on linjansa valinnut – niin noloa tapausta ei ilmeisesti ole elämässä sattunut, etteikö senkin voisi kirjaan kirjoittaa, kun on kerran alettu…

Päälle 500 sivua hakemistoineen kattaa Paul Simonin (s. 13.10.1941) tähänastisen elämäntarinan varsin yksityiskohtaisesti, mutta sivistyneesti. Päähenkilön heikkoudet ja ristiriitaisuudetkin kerrotaan avoimesti, mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Oiva täydennys henkilökuvaan sille, joka entuudestaan tuntee jo Simonin musiikin, muttei ole koskaan seurannut hänen edesottamuksiaan elämän privaattipuolella.

Liki neljäsataa sivua kuivaa englantilaista itseironaa, teräviä havaintoja kollegoista ja avointa tilitystä itseä ja lähimmäisiä turhemmin silittelemättä, siinä Collinsin elämäkerta tiivistettynä.

Vuosi 1988 oli merkittävä suomalaisessa metallimusiikissa. Silloin ilmestyi keravalaisen Stonen debyyttialbumi. Olihan perinteisempää hard rockia soittava kuopiolainen Tarot jo todistanut pari vuotta aiemmin, että heviä voi soittaa (myös) taidokkaasti. Kuitenkin vasta Stone sai aikaan varsinaisen aallon, jonka myötä thrash metal -yhtyeitä syntyi ympäri maata.

Samuli Laiho tarttuu romaanissaan aiheeseen, joka on jo vuosia ollut musiikkibisneksessä tapetilla: co-write. Topliner kertoo maailmasta, jossa muusikko valjastetaan osaksi koneistoa. Suurimmalle osalle tekijöistä palkinnoksi tippuu vain murusia, levy-yhtiöiden kääriessä voitot.

Menestyneiden suomibändien joukossa Leevi and the Leavings on varmasti oudoin kaikista. Bändi, joka ei tehnyt koskaan yhtään keikkaa mutta hirveät määrät menestyslevyjä. Bändi, jonka asenne rokkasi, mutta musiikki ei lainkaan.

Lyhyen ytimekkäästi nimetty ”Sanat” niputtaa yhteen Dave Lindholmin (s. 1952) suomenkieliset sanoitukset vuosilta 1972–2016.

Klassinen tarina. Maailmalta turpaan saanut ja erilaiseksi itsensä kokeva kitaristi haluaa perustaa bändin käsitelläkseen sisällään vellovia eksistentiaalisia kysymyksiä. Muut tyypit löytyvät samasta asuntolasta.

Yhdeksän lauluntekijää, yhdeksän erilaista lähestymiskulmaa. Liki 250 sivua mielenkiintoista asiaa. Siinäpä ainekset oivalle kirjalle.

Gramex ry julkaisi juhlavuotensa kunniaksi teoksen, joka valottaa kotimaisen äänilevytuotannon ja keikkaelämän vaiheita viiden viime vuosikymmenen ajalta ja kauempaakin.

Musiikkikirjallisuutta käännetään kotimaiselle verraten paljon ja uusien käännösten joukossa on myös tämä, ”Allman Brothers Bandin tarinaksi” nimetty teos.

Alkuun varoitus – minkäänlaisia paljastuksia tai juorujen aineksia on turha etsiä tästä kirjasta. Haastateltavana on ryhmä ammatinvalintaansa, omaa ammattiuraansa ja ammattinsa tulevaisuutta pohtivia keski-ikäisiä, jotka lähestyvät yhteisiä aiheita kukin hieman omasta suunnastaan.

Kirjan kirjoittaja Ulf Lüdeke on mitä ilmeisimmin Rammstein-diggari henkeen ja vereen. Ja sellaisille hän myös kirjoittaa.

Juuri kun päästiin ihastelemasta erittäin virkistävän The Beatles Eight Days a Week -dokumenttielokuvan ilmaantumista suomalaisiin elokuvateattereihin, lykätään lisää pökköä pesään: nyt on tarjolla yli 350 sivua valokuvia, laulujen tekstejä ja lyhyitä kertomuksia siitä miten ja missä mikin kappale syntyi ja mihin sen sanat oikeastaan viittaavatkaan.

Jotkut reissaavat rantalomille maailman ääriin, toiset pakkaavat soittimensa ja lähtevät monen viikon kiertueelle. Rahanmenoa se tietää sekin.

Tunnemme Johnny Winterin hyvin hänen levyjensä kautta, niitähän ehti ilmestyä miehen eläessä mainio nivaska sekä studiossa että keikalla äänitettyinä. Henkilönä Winter sen sijaan on ollut arvoituksellisempi – hän ei tyrkyttänyt itseään julkisuuteen monien muusikkokollegoidensa tavoin.

Riffissä 5/14 on rumpali Heikki Malmbergin haastattelu, jossa mainitaan hänen yli kaksi vuotta sitten julkaisemansa e-kirja Cornucopia of Warm-Ups for Stringed Instruments. Ensijaisesti se on harjoituskirja kitaristeille, mutta nimen mukaisesti muitakin kielisoittimia voi käyttää virityksestä tai kielien määrästä riippumatta. Enimmillään tarvitaan neljää kieltä yhdessä harjoituksessa.

Kimmo Aroluoman kirjoittama Keikkapäivä kuvaa 24 tunnin jakson elämää tien päällä, osana kiertuemiehistöä (crew), joka huolehtii siitä että artistin saapuessa lavalle kaikki soittokalustosta pyyhkeisiin asti on kunnossa ja artistin poistuessa lavalta kaikki tarpeisto paketoidaan jälleen seuraavaa päivää varten.

Marras on erilainen rock-kirja. Se on matkakertomus, tarina bändistä hajoamisen partaalla ja luotaus päihdeongelmaisen yksilön mielenmaisemaan. Marras on fiktiivinen, mutta silti lähellä totuutta, tekijän mukaan enemmän kuin hän haluaisi myöntää. Marras on myös veijaritarina, jonka huumori on joko mustaa tai painokelvotonta. Painamatta vitsejä ei tosin ole jätetty.

Modernin bluesrockin kärkikaartiin kuuluvan kitaristi-laulaja Walter Troutin elämäkerta "Rescued from Reality – The life and times of Walter Trout" tarjoaa kronologisen katsauksen päähenkilönsä elämään ja uraan.