Kotkan Meripäivillä heinäkuun lopussa järjestetyillä Yleisessä saunassa -konserteilla on pitkä perinne. Sanoittajamestari Juha Vainion (1938–1990) monipuolista tuotantoa on esitelty joka kesä jo viime vuosikymmenen puolivälistä.
Näitä ”Junnun lauluja” esittämään kutsutaan vuosittain kolme eri genrejä ja ikäluokkia edustavaa artistia. Nyt Vainion syntymän 80-vuotisjuhlavuonna oli alun perin tarkoitus poikkeuksellisesti kuulla kahta Junnun aikalaista, Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa, joista jälkimmäinen oli kuitenkin estynyt esiintymästä ja sai lyhyellä varoituksella paikkaajakseen Laura Voutilaisen.
Ja hyvän paikkaajan saikin. Voutilainen vetäisi tyylillä tukun Vainion Katri Helenalle tekstittämiä kappaleita – ilmeisesti juuri samoja, jotka oli jo estyneen artistin kanssa sovittu ja konserttia varten valmiiksi sovitettu.
Konsertin varsinaisena alkunumerona kuultu ”Katson autiota hiekkarantaa” imaisi yleisön jykevällä, pidättelevällä halftime-sovituksellaan heti oikeaan tunnelmaan. Voutilaisen sisäistettyjen tulkintojen sekä kapellimestari Kalle Torniaisen päivittämien sovitusten ja ensiluokkaisen soittajaremmin voimin takavuosien iskelmistä kasvoi parhaimmillaan kuin soivia veistoksia.
Voutilaisen jälkeen vuoronsa sai Paula Koivuniemi, jolle Junnu ehti räätälöidä tilaustyönä yli 30 biisitekstiä, joukossa monia suuria hittejä. Ei kahta puhetta, etteikö kesäisen tyttömäisesti pukeutunut Koivuniemi olisi livenä kova tekijä, hoikkavartisen seitsemänkymppisen olemus on kuin nelikymppisellä mimmillä ja jututkin rouheita. Koivuniemen vapautuneet välispiikit, joissa sivuttiin artistin omia kirjavia parisuhteita löivät riemukkuudellaan yleisön ällikällä.
Koivuniemen ja Voutilaisen lisäksi suhdettaan Vainion tuotantoon pääsi esittelemään nykyhetken suosikkiartisteihin ansaitusti kuuluva Juha Tapio. Juha Vainio -sanoittajapalkinnonkin viime vuonna pokannut Juha Tapio on vanhemman kaimansa perinteen jatkajia siinä, että hän osaa useimmista nykytekijöistä poiketen kunnioittaa suomen kieltä, ja jaksaa viilata sisältöä ja muotoa laulurunon lakeja noudattaen.
Komea ”mestari-kisälli” -asetelma vahvistui entisestään, kun Juha Tapion esittämä ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” kasvoi alkuperäisestä kaihostaan ties monenteenko potenssiin, sillä kertosäkeessä kopin ottikin yllättäen ääniteraidalta plokattu Junnu Vainion ääni ison skriinikuvan saattelemana.
Katsomossa ehdittiinkin jo ihmetellä biisin alussa, miksi lattiamonitoreilla operoivan bändin rumpali pani luurit korvilleen – no synkan takia tietysti! Varovaisena sutivalssina alkanut kappale kasvoi kahden eri sukupolvia edustavan lauluäänen saattelemana uljaan progehymnin mittoihin sustainin täyteisine särökitaroineen ja urkupisteessä leijuvine bassoäänineen.
Juha Tapion tulkitseman ”Albatrossin” välisoitto ”hiukan” venähti, kun flyygelin takana pääsi peto irti. Aiempien vuosien konserttikävijät tietävät, että Lenni-Kalle Taipaleen soolo on jotain mikä pitää ihmisen kerran elämässään kokea.
Aina mielessä käynyt leikkimielinen ajatus ”kohta tuo flyygeli hajoaa Lekan käsittelyssä” muuten ihan oikeasti toteutui viime vuonna. Tänä vuonna soitin oli ilmeisesti kokemuksesta viisastuneena erikoisvahvistettu, ja rökitys koettiin loppuun asti kaikessa mielikuvituksellisessa raivokkuudessaan.
Muukin soittokunta oli tv:stä tuttua taidokasta porukkaa: sävykkäästi sähköisillä ja akustisilla kitaroillaan taituroivan Peter Engbergin yksi komeimmista sooloista kuultiin Koivuniemen tulkitsemassa kappaleessa ”Ilman minua”.
Petri Ikkelän bandoneonista ja muista haitarinsukuisista soittimista loihtima sävykirjo rikasti peruskvartetin vankkaa sointia mausteilla, jollaisia puhaltimien ja jousien puuttuessa kaivattiinkin. Ikkelälle oli sovituksissa pedattu monta mehukasta teema- ja soolopaikkaa.
Kontran ja viisikielisen sähköbasson varressa saunabändin kivijalkaa muurasi Ako Kiiski.
Näyttelijä-ohjaaja Otto Kanervan käsikirjoittama ja juontama konserttikokonaisuus on vuosi vuodelta hioutuva kokemus, joka tarjoaa rymistelyineen ja suvantoineen draaman kaarta ainakin kotitarpeiksi.
Juhlavuoden kunniaksi saunakonsertit oli siirretty Kotkan kaupunginteatterista tuplaten isompaan V2-halliin Kantasatamaan. Ison satamahallin äänentoisto hoidettiin suuntaavalla D&B:n linjasäteilijäjärjestelmällä, jota tuettiin maltillisesti lavan eteen asetetulla subikattauksella. Sointi oli hillitty ja hallittu, ja tilan akustiset haasteet huomioiden varsin selkeä ainakin katsomon eturiveillä.
Vaikka sävykkään konsertin järjestäminen satamahallissa epäilytti aluksi paljon, finaalissa Laura Voutilaisen tulkitessa ”Kotkan poikii ilman siipii” oli myönnettävä, että satamahan on juuri oikea paikka juhlia Kotkan poikaa, joka olisi täyttänyt tasaisia tänä vuonna.
Kivenheiton päässä merimiesravintola Kairosta ja jazzravintola Fenniasta sijaitseviin laitureihin kiinnittyivät Vainion lauluistakin tutut rahtialukset Tornatorista alkaen. Ja samaan Kantasatamaan aikoinaan ankkuroitujen valtamerihöyryjen kansilta myös jazzin sukuinen rytmikkäämpi angloamerikkalainen rytmimusiikki nousi Suomessa maihin ensi kertaa, ja levisi sieltä muualle maahan.
Yleisessä saunassa -juhlakonsertti Kotkan sataman V2-hallissa 27.7.2018.
