Konserttisaleihin tottuneet Ricky-Tick Big Band ja rap-kollektiivi Julkinen sana olivat saaneet kuin saaneetkin itsensä ahdettua Tavastian lavalle. Harvoin se noin täynnä ryhmää on ollutkaan, kun kutakuinkin 20 ukkoa ja yksi nainen olivat vieri vieressä nuottitelineineen ja instrumentteineen, kaikilla päällään tyylikkäät mustat puvut ja asetelma kaikin puolin muutenkin hyvin jazz. Harvoin on Hämäläisten talon lavalla ollut myöskään noin paljon osaamista, sen pitkästä historiasta huolimatta.
Suomen jazzkermasta koostettu RTBB on kymmenvuotisen historiansa aikana jo näyttänyt, kuinka paljon bändistä löytyy solistista kykyä, virtuositeettiakin.
Ryhmän johtaja, kapellimestari Valtteri Laurell Pöyhönen, piti joukkoaan kuin tiukasti ohjaksissaan, eikä mikään ollut sattuman varaista. Jos Pöyhönen oli kapteeni, oli rumpali Jaska Lukkarinen vääpeli, joka huolehti siitä, että pulssi oli tiukka, mutta svengaava.
Tämän tarkkuuden keskellä oli ilo kuulla, kuinka bändin puhallinsoittajat saivat yksitellen solistisen vuoronsa. Kuten mainio Hei jäbät -biisissä, jossa kertosäkeen mieleen jäävän hokeman ”Läppä läppä, vitsi vitsi, voidaaks olla ihmisiksi” jälkeen Jussi Kannaste vetää upean saksofonisoolon.
Seuraavaksi Pöyhönen siirtyy Wurlitzerinsa takaa kitaran varteen ja pian yleisö saa nauttia, kun Pope Puolitaival on solistivuorossa.
Ja solistista voimaa löytyy kyllä, vaikka kuinka, kun jokainen yhtyeen jäsenistä on solistina huippuluokkaa. Vuorotellen lavan etuosan mikin luona käyden lähes jokainen saakin spottinsa ja yleisö nauttii joka hetkestä.
Nerokkaaksi konseptin tekee kuitenkin sanataiturikolmikko Lasse ”Redrama” Mellberg, Karri ”Paleface” Miettinen ja Tommy Lindgren. Viileän tyylikkäinä, mutta inspiroivan energisinä trio ottaa yleisön näppeihinsä. Pitkään yhteistyötä tehnyt kolmikko näytti taitonsa jo GG Caravanin levyllä vuonna 2010 ja sitä seuranneilla hurmoksellisilla keikoilla.
Nyt vuosien yhteistyö kuuluu erehtymättömänä taimina ja saumattomana riimittelynä. Kukaan ei astu toisen varpaille, eikä kenenkään ego tunnu liian isolta. Kaikilla on vahvuutensa. Mellberg on porukan samettiäänisin laulaja, Miettisen sanat putoilevat vakuuttavasti kuin tiiliskivet ja Lindgren tykittää konekiväärimäistä räppiään samalla hyvin fyysisenä hahmona elehtien ja joraten.
Viihdyttämisestä ja verbaali-ilottelusta voi vain nauttia, eikä tyhjiä hetkiä tule. Kerta kaikkiaan fantastista. Kokonaispaketti on harmonian, rytmien ja sanataiteen riemuvoitto!
Materiaalia kuullaan uuden levyn ohella myös muilta levyiltä ja loppuun myyty Tavastia on yhtä käsimerta. Energisoiva musiikki on mitä parhainta lääkettä vuoden pimeimpiin hetkiin. Onneksi mukaansa sai ostaa ultratyylikkään LP-levyn ja paketillisen Ricky-Tick roast ”Se on kahvii”.
Valitettavasti yhtye on päättänyt lopettaa huipulla ja ensi vuonna on viimeisten keikkojen aika. Nyt jo harmittaa, että tähänkö tämä yhteistyö todella jää?
RTBB ja Julkinen sana on muuttanut Suomen musaskeneä ja asettanut riman uuteen korkeuteen monellakin tapaa. Veikkaan että painostus jatkoon tulee olemaan yleisön puolelta kova.
