Ihme nainen tämä Elisa Tiilikainen aka Ellips. Haloo Helsinki! -yhtyeensä kanssa Hartwall Arenankin täyttänyt laulajatar vaihtoi varman popprinsessan roolin vaihtoehtoisempaan ja epämuodikkaaseen progehippeilyyn. Mutta mahtoikohan hän tietääkään, minkälainen valtava kiinnostus projektia kohtaan sikiäisi? Kaksi loppuunmyytyä Tavastian keikkaa puhuu puolestaan.
Menestys ei kuitenkaan tullut sattumalta. All stars -bändi on jumalaisen hyvä ja koko Matti Mikkolan johdolla rakennettu tuotanto timanttisen kovaa. Silti eihän se riittäisi, elleivät biisit toimisi. Leijona ja kaksoisliekki polkaisi keikan vauhdikkaasti käyntiin ja homman tahti oli selvä. Rumpali Sami Kuoppamäen virvelin komennolla bändi vyörytti minkä kerkesi ja kitaristi Timo Kämäräinen heitti sooloa maailmanmiehen elkein. Kuitenkin komento oli tiukasti illan kuningattaren näpeissä. Ellips on kuin naispuolinen vastine Ville Valosta, karismaattinen keulakuva. Hänessä on rouheutta ja räväkkyyttä nousemaan peruspopparia suuremmaksi hahmoksi.
Traaginen tarina Lasitytöstä kosketti ja sai huomion kiinnittymään sanoihin. Ne ovatkin tässä kupletin juonessa olennainen juttu – hei, kyse ei olekaan vain pelkästä progebändistä! Lintu joka lensi ikkunaan -biisissä Tiilikainen soitti nokkahuilua bändin varsinaisen puhaltajan, Markus Pajakkalan kanssa. Se teki kaikesta jotenkin inhimillisempää ja huilujen vastustamaton yhteissoundi riisui aseista. Tällaisilla pienillä oivalluksilla live-esiintymisistä tehdään ainutlaatuisia.
Pajakkalan rooli oli muutenkin erityisen tärkeä. Niin huilun kuin saksofoniensa kanssa iltaa värittänyt multi-instrumentalisti teki kokonaissoundista huomattavasti rikkaamman. Varsinaisen tähtikaartin ohella vaatimattoman oloinen Pajakkala saattoikin jäädä monelle katsojalle paitsioon. Olihan lavalla Kämäräisen ja Kuoppiksen lisäksi koskettimissa HIMistä tuttu Janne Puurtinen ja valtavien dreadlocksiensa kanssa energisesti heilunut, Saimaa-yhtyeestä ykköskaartiin noussut basisti Juho Kanervo. Nähtävää siis riitti, jos kuultavaakin.
Niin kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi, kutsuttiin lavalle myös tuottaja Mikkola toiseen kitaraan. Kotiteatterijärjestelmän svengaava kitarariffi antoikin melkoiset puitteet kitarailoittelulle, jonka Mikkola & Kämäräinen tarjoilivat musikaalisuudella ja erehtymättömällä tyylitajulla. Biisi oli yksi illan hienoimmista vedoista. Siitä suoraan käynnistynyt lainabiisi, Kirjoitit postikortin, toi lihalliseksi sen, mitä olin miettinyt jo aiemmin: Ellips on huomattavan paljon kyseisen kappaleen alkuperäisesittäjän eli Muskan oloinen. Soundissa on samaa raspia ja rock’n’rollia. Onhan se ollut jo kuultavissa Ellin laulussa aiemminkin, mutta nyt hänestä on kuoriutunut revittelijä.
Suora siirtymä seuraavaan lainabiisin tuttuun alkuriffiin, oli sitä vastoin yllättävän odottamaton; Juice Leskisen klassikkotuotantoon kuuluva Myrkytyksen oireet ei ollut se kaikkein ilmeisin laina. Biisi olikin eittämättä vahva statement vallitsevaan maailman tilaan. Toisaalta maailmantuska ja huoli vallitsevasta kehityksen suunnasta tuli kyllä varmasti esille jo Ellipsin omastakin tuotannosta.
Siksi olikin hämmentävää kuulla encorena toinenkin Juice-laina, Klovni heitti veivin. Se vain alleviivasi seitkytlukulaisia vaikutteita, joka näkyi ja kuului kaikessa. Musiikilliset ruutsit kun menivät suoraan Kingston Wallin kautta brittiprogeen (Creamiin, Jeff Beck) ja toisaalta laulutyylin johdattelemana Baddingin svengaavaan rocklaulantaan.
Joka tapauksessa Ellips osoitti kaikille, että tämä projekti ei ole vain välityö. Henkilökohtaisesti toivoisin ilomielin koko yhtyeelle työntäyteistä jatkoa ja lukuisia keikkoja. Nyt viisikko hoiti työnsä niin kuin vain tuonkaltainen superbändi hoitaa. Kuitenkin vasta pidempiaikaisen yhteistyön kautta porukasta voisi kuoriutua sävyjä enemmän, erityisesti Elisa ”Ellips” Tiilikaisesta, joka voisi vastaisuudessa ottaa enemmänkin tonttia itselleen. Keikan vahvimpia hetkiä olivatkin ne kun Elli oli lavalla kaksin akustista kitaraa soittavan Kämäräisen kanssa. Siinä päästiin vielä syvemmälle. Ilta oli yksi vakuuttavimpia bändidebyyttejä, mitä olen vähään aikaan kuullut.
