Kemijärveläisteinien 80-luvun lopulla perustama Arched Fire ehti aikanaan julkaista vain yhden demon, ennen kuin jäsenten elämänpolut haarautuivat eri suunnille, ja bändi jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle, joka venyi lopulta kolmenkymmenen vuoden mittaiseksi.
Keski-ikäistyessään mies niin usein haikailee sekä nuoruuden tyttöystäviensä että entisten bändiensä perään. Ja hyvä niin, sillä nostalgiankaipuulla on varmasti ollut iso merkitys, kun Arched Fire on herätetty henkiin vuosikymmenten koomastaan ja yhtyeen debyyttialbumi on viimein saatu pullautettua kohdusta ulos.
Remote Control on luomusoundista vanhan liiton speed metallia, jossa räkä lentää ja varsilenkkarit tömisevät. Biisit etenevät kiivaasti ja bändi soittaa hieman kiilaten, mikä lisää sähköistä fiilistä entisestään. Meininki on siis juuri niin old school kuin odottaa sopiikin.
Sitten demoaikojen on yhtyeen alkuperäinen kokoonpano täydentynyt uudella vokalistilla, joka hoitaa tonttinsa mallikkaasti King Diamond -henkisellä monipuolisella ulosannillaan. Kitaristit sen sijaan eivät intoudu genrelle tyypilliseen toksisen maskuliiniseen soolotulitukseen, vaan tyylittelevät melodisemman maalailun lokerossa. Pisteitä tulee myös kirkkaasta bassosoundista, joka nostaa framille tavallista mielenkiintoisemmat soittolinjat.
Kokonaisuutena Arched Firen debyytti on varsin pätevä esitys. Materiaali on ihanan naiivia ja täynnä yltiöpäistä vimmaa, vaikka sävellykset sinänsä eivät mitään tajunnanräjäyttäviä mestariteoksia olekaan. Kappaleista parhaiten kolahti keskitempoisesti synkistelevä Futile, jossa yhtye karkaa speed metal -kehikosta lähemmäksi perinteisen hevin taistelutannerta. Albumin vankan perustan luovat kuitenkin jämäkät ja energiset riffit, joissa perinnetietoisuus ja nuoruuden raivo paiskaavat kättä sopuisasti hymyillen.
Arched Fire: Remote Control (WormholeDeath, 2021)
