Daily Mirror raportoi 2.11.1963 ensimmäisen kerran ilmaisulla ”Beatlemania”. Päivälleen 60 vuotta myöhemmin julkaistaan "The last Beatle song” eli se ultimaattinen, viimeinen Beatles-kappale Now and Then. Miljoonille Beatles-faneille tämä oli tunteikas päivä. Mitä olisi odotettavissa, kun kello lyö neljä ja kappale ilmestyy eetteriin samanaikaisesti ympäri maailmaa?
Kappaleen julkaisu on pidetty hyvin salassa ja tieto biisistä tavoittaa minutkin vasta syksyllä. Mitä! Eihän Beatle-kappaleita pitänyt olla enää jäljellä, sen verran tehokkaasti arkistot on koluttu. Mutta yksi laulu oli jäänyt jäljelle odottamaan teknologian kehittymistä.
Vuonna 1995 Beatles julkaisi John Lennonin jäämistöstä löytyneen Free As A Bird -demon päälle kasatun sovituksen. Sitä oli tekemässä jäljelle jääneen kolmikon kanssa tuottaja-muusikko Jeff Lynne. Biisi sai valtavan huomion ja pian ilmestyi samaisissa sessioissa työstetty Real Love. Jälki oli vakuuttavaa ja ainakin itse nautin noista biiseistä ihan täysiverisinä Beatles-kappaleina. En kuitenkaan muista mitään mainintaa siitä, että yksi kappale jäi kesken, kyseessä oli Now and Then.
Kuten Paul McCartney kertoo kappaleen työstämisestä kertovassa minidokumentissa, oli tuon aikaisella teknologialla liian vaikea saada Lennonin laulua kuuluviin nauhalta. Lennon oli äänittänyt New Yorkin asunnossaan demonauhan, jossa piano soi häiritsevästi laulua lujempaa. Tämän vuoksi biisin työstäminen ei onnistunut vuonna 1995 ja hanke hautautui lähes kolmeksi vuosikymmeneksi. Kitaristi George Harrisonkin kuoli vuonna 2001, eikä maailma enää odottanut Beatlesin paluuta tai uusia lauluja – ainakaan minä en odottanut.
Mutta viime vuonna elossa olevat beatlet, Paul McCartney ja Ringo Starr, alkoivat salassa työstää uudelleen kappaletta. Syynä oli elokuvaohjaaja Peter Jackson. Hän ohjasi kolme vuotta sitten yhtyeestä Get Back -dokumenttisarjan ja hyödynsi siinä uusinta teknologiaa ja näiden poppaskonstien avulla Lennonin demokasetiltakin onnistuttiin vihdoin erottamaan laulu täysin pianosta. Niinpä kolmikko alkoi Lynnen johdolla rakentaa kappaletta uudelleen.
George Martinin poika Giles Martin palkattiin tekemään jousisovitukset biisiin (kiinnostavaa oli, ettei orkesteri tiennyt soittavansa uutta Beatles-kappaletta). Harrison kitaraosuudet ja taustalaulut olivat onneksi purkissa, mutta liukukitarasoolon Macca soitti lap steelilla ”Harrisonin tyylillä”. No, mitä saatiin aikaan: pannukakku vai uusi Beatles-klassikko?
Harvaan julkaisuun on liittynyt tällaisia odotusarvoja, kuin tähän yksittäiseen kappaleeseen. Tavallaan täysin mahdottomia, sillä eihän mikään voisi lunastaa kolmenkymmenen vuoden odotusta maailman mahtavimmalta bändiltä. Myönnän, että skeptisyys kolkutteli minunkin mielessäni. Mutta sitten kello löi neljä ja kappale ilmestyi eetteriin samanaikaisesti ympäri maailmaa…
Napautan biisin käyntiin suoratoistopalvelusta, sillä vinyyliä ei ollut vielä saatavissa. Ajat ovat muuttuneet formaattienkin osalta täysin. Kun musiikki alkaa, nousevat tunteet pintaan ja mieli herkistyy tajutessani laulun tekemän poikkeuksellisen pitkän matkan. Laulu on tehty ja äänitetty kolme vuotta ennen sen tekijänsä traagista kuolemaa vuonna 1980. Lennonin äänen kuuleminen puolen vuosisadan takaa saa kylmikset aikaan heti. Soundi ei ole tästä maailmasta, kirjaimellisesti.
“I know it’s true. It’s all because of you. And if I make it through, it’s all because of you”, laulaa Lennon. Miten voi pelkällä am-G-sointujen vuorottelulla luoda näin maagisen fiiliksen? Kaikki tunnistettavat beatle-elementit ovat läsnä, Ringon rummutus, Paulin bassolinjat, Harrisonin skittasoundi, stemmalaulut…
Väliosassa kuullaan Maccan Harrisonia imitoiva lap steel -soolo, joka lisää menneen eteeristä tunnetta. Eihän se niin mestarillinen ole, kuin Harrisonin slidekitarointi oli, mutta siinä soi Harrisonin henki ja kitarat pysyvät orkesterin jäsenten omissa näpeissä.
Taustalauluissa voi erottaa Harrisonin äänen ja Lynnen tuotannon tunnistaa. Niin, Lynne ei ollut bändin aktiiviaikana mukana tekemisessä, joten tavallaan tämä eroaa siinäkin Beatlesin materiaalista.
Millä levyllä biisi olisi voinut olla? Sillä tulevalla, jota bändi ei ehtinyt tehdä. Ehkä Valkoisella tuplalla?
Klangissa on kuitenkin paljon Lennonin soolotuotantoa. Tähän varmaan moni soraääni tulee puuttumaan. Mutta raidalla soittavat kaikki neljä beatlea, tosin aikahaarukka on jakautunut lähes viidenkymmenen vuoden ajanjaksolle. Eräänlainen maailmanennätys varmaan sekin.
On silti ihmeellistä, mitä nykytekniikalla saadaan aikaiseksi, sillä Lennonin kasetilta talteen otettu ääni istuu kokonaisuuteen kuin näin olisi suunniteltukin, ainakin minusta. Laulun fraseeraus on tuttua Johnia ja tallenne herkkyydessään täydellinen. Kokonaisuus jousiorkestereineen on tyylillä rakennettu, ei liian pompöösi, mutta iso ja kaiken täyttävä. Sopii maailman legendaarisimmalle popyhtyeelle.
Tajuan pian kuitenkin, että kaikenlainen analysointi on turhaa, sillä tämä musiikki tulee avaruudesta, toisesta ulottuvuudesta. Koko popmusiikin historia soi yhdessä kappaleessa. Tätä tullaan inhoamaan ja rakastamaan. Itse kuitenkin annan biisin viedä, siinä on voimaa. Voin aistia Lennonin läsnäolon – ja sitähän musiikki on, läsnäoloa. Sitä vaaditaan myös kuulijalta.
Muistan musiikin voiman ja sen tunteen, kun yksi biisi ottaa mukaansa ja ravistelee. Muistan myös sen hetken, kun oma maailmani muuttui pysyvästi kuultuani pikku poikana Beatlesin She Loves Youn ja Helpin. Siitä se lähti. Olin 7 vuotta kun vinyylit löytyivät isän levyhyllystä. Tajuan myös sen, että musiikkia pitäisi kuunnella yhtä kunnioittavasti paljon useammin. Antaa sen viedä ilman analysointeja, luottaa tunteeseen.
The Beatles: Now and then (Apple Records, 2023)
