Fatboy – Diggin' the Scene on ruotsalaisen, rockabilly-lokerosta ylitsepursuilevan, monipuolisen ja taitavan orkesterin kuudes albumi.
Kannen graafinen suunnittelu jatkaa Fatboyn aiempaa linjaa. Kannessa on komeaa jatkumoa edellisille levyille, kansikuvan tanssipari nauttii kesäöisestä tunnelmasta veden äärellä.
Kolmen vuoden tauko edellisestä levystä on antanut mahdollisuuden hioa jälkeä kunnolla Kentin ja Hellacoptersin tuottajan Stefan Bomanin kanssa. Lieneekö yhteistyö avautunut siitä, kun Fatboy teki vastikään loistavan TV-live -versioinnin Kentin FF -hitistä, på svenska, kuinkas muuten.
Thomas Pareigis on laulajana Roy Orbisonin ja Chris Isaakin jalanjäljillä ja komeasti onkin. Thomasin laululle jätetään tuotannossa kunnolla tilaa, mutta kyllä levyllä on silti riittävästi
nautittavan taidokasta kontrabassokomppia ja erittäin tyylikästä kitarointiakin.
Fatboyn ruotsinsuomalaisen kitaristin Hannu Kiviahon kitarointia on täydentämässä tällä levyllä vierailijoina Suomesta Esa Pulliainen ja Jo' Buddy. Laulajavieraina ovat ruotsinsuomalainen tangolaulajana mainetta saanut Heidi Kaarto ja Boppers-mies Matte Lagerwall ja länsinaapurin lauluntekijäsuuruus Peter Kvint.
Thomasin ja Hannun lisäksi Fatboyssa soittavat Jan Lissnils stilikkaa, Thomas Schuldt bändille nimen antaneen basson varressa ja rummuissa on Marcus Källström.
Huomionarvoista Fatboyn soinnissa on epä-countrymainen stilikankäyttötapa, perinnesoitin soi country-kliseiden karikot väistäen modernisti, kuulaita pop-sävyjä antaen.
Nopeissakin kappaleissa pitkät ja hitaat stilikalla soitetut melodialinjat ovat ihailtavan kauniita. Levyä on maltettu tehdä studiossa huolella, mutta silti ylituottamatta mitään pilalle.
Ja sitten muutama poiminta itse kappaleista. Diggin' The Scene, albumin nimikappale vaikuttaa ensin hieman sekavalta, mutta useammalla kuuntelulla ryhti löytyy kerroksista, joita riittää.
Aila on kaunis balladi, joka Esa Pulliaisen avustuksella tuo mieleeni Ville Valon ja Agentsin yhteissoundin. Aijan laulu on mausteena mukana.
Muddy the Water, rytmikäs riffi ja tarttuva kertosäe. Siren Call taas voisi olla Chris Isaakin Silvertone-levyllä, mutta silti bändi kuulostaa komeasti itseltään.
Mercy Mercy on oma suosikkini levyn kappaleista, perinteinen rockabilly sujuu Fatboylta hienosti.
Burning Bridgesin bluesvivahteissa Jo' Buddy saa hyvin tilaa kitaralleen, jonka tunnistaa. Yhteispohjoismainen voimannäyte.
You Owe Me (Nothin' at All) on kuin Sleepwalk ja Since I don't have you yhdistettynä täydelliseksi balladiksi Esa Pulliaisen kitarakuorrutuksella.
Fatboy on käynyt Suomessa usein, eikä suotta. Suomalaiset ovat löytäneet bändin omakseen, onnistuvathan haastattelutkin Hannun kanssa sujuvasti suomeksi.
Fatboylla on oma pohjoismainen tulokulmansa amerikkalaiseen juurimusiikkiin, tämä on meille tutulta kuulostavassa kaihoudessaan ainutlaatuista maailmassa.
Fatboy: "Diggin' the Scene" (Psykbunkern, 2019)
