Flying Colorsin toimintatapa tuntuu olevan tällainen: siellä täällä muidenkin projektiensa kanssa puuhaileva joukkio kokoontuu aika ajoin intensiivisiin sessioihin, sävelletään ja äänitetään albumillinen tavaraa, tehdään minikokoinen kiertue levyn tiimoilta, tallennetaan yksi keikka ja julkaistaan siitä livealbumi sekä audiona että videona.
Kuvio on toteutettu nyt kaksi kertaa: vuosi sitten saimme nautiskella bändin toisesta progepoppläjäyksesta Second Coming.
Kiertue 2014 käsitti kokonaiset kymmenen keikkaa, joista Sveitsin Prattelnissa, teollisuushallista muunnetussa salissa Z7:ssä tallennettiin materiaalia nyt julkaistua Second Flight -lättyä varten. Vuonna 2015 porukka ei sitten tehnyt keikkoja lainkaan.
Ensimmäistä livetaltiontia julkaistaessa bändi poti materiaalipulaa sillä tavoin, että soitti debyyttilevynsä sisällön kokonaan ja valikoituja paloja jäsentensä soolotuotannostakin. Toinen studiolevy toi täyteläistä valinnanvaraa ohjelmistoon ja nyt keikkasettiin kuuluu viisi debyytin kappaletta – ilman muuta modernin progen klassikot Kayla ja The Storm pitääkin soittaa – ja kakkoslevyn anti lähes kokonaan.
Vastauksena kysymykseen, joutuuko bändi kikkailemaan studiossa saadakseen aikaiseksi ison ja monikerroksiseslta kuulostavan sointinsa: ei näköjään joudu, koska porukka toistaa raikkaasti biisit keikallakin.
Kun laulaja Casey McPhersonkin soittaa nykyään paljon kitaraa, syntyy tuplavetoja Steve Morsen kanssa.
Neal Morsella on kalusto aina tilanteeseen sopivan kosketinsoundin toistamiseen ja kaksi- tai kolmiääniset laulustemmat nostattavat biisejä vielä pykälän verran paremmaksi.
Eikä pidä unohtaa Mike Portnoyta rumpusetin takana – tämä moottori rytmittää minkä tahansa bändin parempaan suoritukseen.
Taustalla on lisäksi tieto, että ennen kiertuetta ryhmällä oli vain yksi yhteinen treenipäivä. Aika ammattimaista yhteispelin omaksumista.
Toisaalta, suuria tulkinnallisia riskejä ei moisessa tilanteessa otettu, vaan biisien liveversiot ovat varsin samankaltaisia studiovetojen kanssa ja vain muutamaan otteeseen irrotellaan vapaammin.
Kakkosalbumihan oli keikkahetkellä vielä uutuus, joten sen sisältöä ei toki kannattanutkaan heti laittaa pirstaleiksi.
Bändillä on hallussa tarttuvien biisien teko ja dynamiikan taju. Vajaan kahden tunnin keikka tuntuu vain paranevan loppua kohti. Kakkoslevyn biisit rokkaavat livenä hyvin.
Julkaisussa on kaksi CD:ta audiona ja sama sisältö 24 kameralla kuvattuna kuvataltiointina, joka antaa mahdollisuuden kuunteluun kahdesta eri kohdasta salia.
Kovin kummoista ulkomusiikillista lava/valoshowta bändi ei esitä, mutta mukavahan on katsoa hyvää bändiä yleisön edessä. Kun kerran Flying Colorsia ei oikeasti juurikaan tunnu pääsevän näkemään.
Flying Colors: Second Flight / Live at the Z7 (Music Theories Recordings, 2015)
