Gájanas vie saamelaisen musiikkiperinteen maailmanympärysmatkalle luoden täysin uudenlaisen keitoksen. Kun Hildá Länsmanin joiku yhdistyy progressiivisen trion sähköiseen sinfoniaan, on lopputulos vaikuttava.
Gájanas on saamea ja tarkoittaa kaikua. Se on kuvaava nimi tälle orkesterille, jonka musiikissa on kaikuja niin ikiaikaisesta saamelaisesta joikuperinteestä kuin etnomusiikista ja progesta.
Lyhyessä ajassa raketin lailla Suomen kiinnostavimmaksi saamelaislaulajaksi noussut utsjokilainen Hildá Länsman on keskushenkilö, joka vangitsee Gájanaksen musiikissa ensimmäiseksi huomion. Solju ja Vildá -duoillaan menestystä niittänyt laulajatar on nyt kuitenkin aivan muilla vesillä. Olisikin virheellistä luulla Gájanaksen rakentuvan vain solistitähtensä varaan. Iso osa soundia on progressiivista eetostaan tarjoileva trio, jonka saumattomaksi osaksi Länsmanin ääni sulautuu. Syntynyt kokonaisuus on jotain aivan uutta.
Toinen musiikillinen voimahahmo on inarilaislähtöinen kitaristi Nicholas Francett, joka vastaa levyn sävellyksistä puoliksi Länsmanin kanssa. Francettin kitarointi on keskeinen osa Gájanaksen soundia ja se vie musiikin pitkille matkoille pois Lapista. Miehen sukujuuret ovatkin Ahvenanmaalla ja aina Yhdysvalloissa asti, joka selittänee osaltaan asiaa.
Toisaalta onhan moderni saamelaismusiikki (myös Norjassa ja Ruotsissa) jo pitkään yhdistellyt elementtejä eri tyylisuunnista, kuten vaikkapa konkari Wimme Saari on tehnyt Tapani Rinteen kanssa.
Gájanas ei kuitenkaan vain yhdistä joikua muihin elementteihin, vaan on nimenomaan onnistunut luomaan vahvan bändisoundin. Se on paljon velkaa suomalaisille tiennäyttäjille Piirpaukelle ja Kingston Wallille – siinä määrin, että levyn aloitusraita (Almmi dolat – Northern Lights) kuulostaa hämmentävän paljon jälkimmäiseltä. Francettin soitto on kitarasoundiaan myöten vahvasti Petri Walli -vaikutteista.
Onneksi Francett ei kuitenkaan tyydy vain jäljittelemään Wallin soittoa, vaan osoittaa levyn edetessä olevansa varsin ilmaisukykyinen kitaristi. Väittäisinkin, että levyn biisijärjestys olisi huomattavasti toimivampi, jos levyn upein teos, viidentenä soiva nimibiisi olisi laitettu levyn kärkeen. Siinä Länsmanin joikaaminen saavuttaa jo melkoisen vokaaliakrobatian mittasuhteet, Francettin soiton myötäillessä tyylitajuisesti vastapainona.
Ja onhan bändissä kaksi muutakin jäsentä, joilla on merkittävä roolinsa. Rytmiryhmän muodostavat rumpali Kevin Francett (veljeksistä nuorempi) ja basisti Erkki Feodoroff (orkesterin toinen saamelaismuusikko).
Ehkä triomuoto onkin yksi syy, miksi kokonaisuus vie niin vahvasti ajatukset Kingston Wallin -tapaisten voimatriojen pariin.
Vaikuttavan levykokonaisuuden kruunaa Vuolgge muinna – Come with me, jossa bändin ilmaisua laajennetaan luontevasti tenorisaksofonin notkealla soundilla. Siitä vastaa jazz-fonisti Sami Sippola, mm. Hot Heros ja Black Motor -yhteyksistä tuttu mestarillinen puhaltaja. Juuri tämäntapaisten yhteistöiden soisi jatkossakin rikastuttavan bändin soundia.
Tosin riittäähän niitä sävyjä omastakin takaa jo pelkästään Länsmanin hämmästyttävän soundipaletin muodossa. Välillä hänen huutoon nouseva laulunsa ei muistuta oikein mitään populaarimusiikissa kuultua. Niin alkuvoimainen se on ja siinä piilee Gájanaksen voima.
Toivottavasti ympäri Suomea levittäytyneen bändin taival jatkuu yhdessä ja he saavat kypsytellä kakkoslevyään rauhassa. Erityisesti toivon tietenkin lukuista keikkailua, sillä juuri keikoilla tällainen kokeileva musiikki on parhaimmillaan. Olen bändin väkevyyden kerran todistanutkin.
Ryhmää täydentää niin ikään lappilaislähtöinen Sami Kurppa, joka vastaa tuotannosta yhdessä N. Francettin kanssa. Se vain alleviivaa arktista voimaa – näin siltikin, että levy on äänitetty Sipoon maineikkaassa E-studiossa.
Gájanas: Čihkkojuvvon / Hidden (Bafe’s Factory, 2021)
Toimituksen huomautus 8.2.2021: uutisessa mainittiin alunperin, että Sami Sippola olisi soittanut levyllä sopraanosaksofonia. Oikea soitin on kuitenkin tenorifoni.
