Maamme valovoimaisimpiin kitaristeihin kuuluva Timo Kämäräinen (s. 1979) on levyttänyt albumillisen impro-visaatioita. Lopputulos on jotain muuta kuin mitä häneltä on viime vuosina totuttu odottamaan.
Kämäräinen on useimmille Olavi Uusivirran bändin värikäs kitarasankari. Virtuoosia Kämäräisessä piisaakin ja ilmaisukyvyltään hän on onnistunut hämmästyttämään pahvikorvaisimmatkin kuulijat.
Mutta miehestä on moneksi. Itseeni ovat tehneet suuren vaikutuksen Kämäräisen sooloalbumit, jazzahtava Unea (2005) ja polveilevampi Pulpae (2009) – jossa mukana oli myös jazzkitaristi Teemu Viinikainen. Niissä viehättävät vahva melodisuus ja energinen progeilu sekä Kämäräisen laulu. Kolme vuotta sitten ilmestynyt Ihana Leijonan (Kämäräisen alter ego) albumi, seikkaili sekin mahtipontisen pop-progen maailmassa.
Koronan langettama pakollinen keikkatauko johdatteli kuitenkin iisalmelaislähtöisen muusikon pienimuotoisemman ilmaisun pariin. Sähkökitara vaihtui akustiseen teräskieliseen ja pop-rock lyyrisemmäksi kitaramusiikiksi. Hetkittäin siinä määrin, että improvisaatioissa ovat kuultavissa klassiset vaikutteet ja Bachin tiukka muotokieli.
Välillä improvisaatiot seikkailevat jazzahtavilla reiteillä hieman samaan tapaan kuin Jukka Tolonen tyylitteli joskus 1970-luvulla, välillä Kämäräinen heittää lattarivaihteen päälle kuulostaen jo Yamandu Costalta, kunnes hän on jo aivan muissa tunnelmissa. Sitähän improvisointi juuri on, assosiointia. Hetkiä elämästä luonnostellen. Näitä pieniä hetkiä levylle on kertynyt 23, ja ne seuraavat toisiaan saumattomasti, niin kuin ajatus toistaan.
Levy poikkeaa pienimuotoisuudessaan nykylevyistä myös pituuden puolesta. Maidonvalkoisen vinyylin A-puoli on vain hivenen yli 20 minuuttia, B-puoli vain vartin. Eli kunnon vanhan tyylin älppäri!
Se tässä levyssä viehättääkin: Kämäräisessä on monessa mielessä jotain hyvin perinteikästä kitaristia, josta huokuu käsityöläishenkinen muusikkous. Se ei ole muotivirtauksille alisteille, vaan palvelee musiikkia. On mielenkiintoista kuulla, saako tämä albumi jatko-osia. Toivottavasti.
Tyylikkäät Tero Ahosen suunnittelemat kannet tekevät vinyylistä kokonaistaideteoksen.
Timo Kämäräinen: Blink and You Miss It (Eclipse Music, 2021)
•••
Tämä levyarvio on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2021. Valtaosa levyarvioista julkaistaan tällä sivustolla, mutta osa nostetaan mukaan ajankohtaiseen Riffin printtinumeroon. Jos pidit arviota antoisana tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
